Kävellessämme radiojuontaja Jenni Haapalan kanssa Lauttasaaren Kasinonrantaan harmaa, myrskyä enteilevä keli kääntyy aurinkoiseksi. Aurinkoisen kelin lisäksi elämässä on paljon hyvää, kun sille osaa avata silmänsä. Jenni Haapala löytääkin onnen joka päivä arjen perusasioista.

Perhe, ystävät, terveys, silloin tällöin itse tehty kinkkukiusaus. Onnellisia ovat ne, jotka ymmärtävät niin sanottujen perusasioiden arvon. Radio Kissin Iltapäivän juontaja Jenni Haapala ei tavoittele elämältään glamouria ja hienoja autoja, vaan näkee onnen pienissä asioissa.

– Minulle onni muodostuu vahvasta tukiverkostosta ja terveydestä. On helpompaa olla onnellinen, kun tietää saavansa jakaa sekä ilot että surut laajan lähipiirin kanssa.

– Kun osaa nähdä, että elämällä on paljon annettavaa, suhtautuu varsinkin uusiin asioihin lapsenomaisella kiinnostuksella ja uteliaisuudella.

Hymyilevää ja pirteää Haapalaa kuunnellessa tulee mieleen kysymys: onko hänellä huonoja päiviä, onko hän koskaan kärttyinen?

– Olen todella, todella harvoin kärttyinen. Silloin kun satun olemaan, huomaan nopeasti, että oma ärsyyntyneisyyteni on se asia, josta olen ärsyyntynyt. Tilanteesta syntyy siis helposti eräänlainen oravanpyörä, Haapala naurahtaa.

– Olen kuitenkin luonteeltani hassuttelija, joka nauraa omalle noloudelle. Elämä ei ole niin vakavaa, toteaa Haapala hymyillen.

Kysyttäessä asiasta, jota ilman Haapala ei voisi aloittaa päiväänsä, mainitsee Haapala kuitenkin sivumennen huolen, joka häntä erityisesti painaa.

– En voisi aloittaa päivääni ilman puuroa. Minusta on tosin tullut kevään aikana sen verran kulinaristi, että olen syönyt puuroni tuoreiden marjojen kanssa. Odotan kauhulla sitä, totunko pakastemarjoihin ollenkaan.

Kotikaupungissaan Oulussa Jenni Haapala pyrkii käymään mahdollisimman paljon. “Olisi outoa viettää esimerkiksi joulua missään muualla, kuin oman perheen luona”

Radioala tuli jäädäkseen

Laajan tukiverkoston ja urheilun lisäksi Haapalan arkea pyörittävät päivätyöt radioalalla. Viisi vuotta sitten Haapala päätti Laajasalon opistosta valmistumisen jälkeen ottaa osaa silloisen Voicen kilpailuun, jonka kautta oli mahdollista päästä kanavalle töihin kesäjuontajaksi. Haapala voitti kisan, ja kuvasi tuolloin paikkaa unelmaduuniksi. Onko kanavan lisäksi mikään muuttunut?

– Kilpailun jälkeen olin radion tekemisen suhteen rakastumisvaiheessa. Työvuodet radiossa ovat noudattaneet jossain määrin samaa etenemiskaavaa kuin parisuhteessa – alkuhuuman jälkeen työt ja arki ovat alkaneet rullata tasaisesti, minkä tajuaminen itsessään tekee onnelliseksi.

Radion tekeminen on Haapalalle edelleen ykkösjuttu, mutta muitakin suunnitelmia on.

– Radio on sitä, mitä haluan tehdä jatkossakin. Se ei kuitenkaan poissulje ajatusta, ettenkö voisi laajentaa työntekoani isommin media-alalle, esimerkiksi televisioon joko kameran eteen tai sen taakse, taustatiimiin tekemään ohjelmia.

– Haluan kuitenkin nähdä asian niin, että radio ei ole lähdössä elämästäni pois.

Haapala katsoo tulevaisuuteen avoimin mielin eikä poissulje uusien aluevaltauksien mahdollisuutta.

Jalat maassa, pää pilvissä

Kun elämässään on löytänyt asioille tiettyä pysyvyyttä ja mielelle seesteisyyttä, välittyy ihmisestä rauha – kuten välittyy nyt Kasinonrannan puistonpenkillä istuvasta Haapalasta. Se on varmasti useimmalle meistä tavoiteltava tila. Onko Jenni Haapalalla haastattelun lopuksi olemassa elämänohjetta tai mottoa, jota hän itse pyrkii noudattamaan saavuttaakseen onnen?

Yksittäistä elämänohjetta Haapala ei noudata, vaan näkee asian yleisemmällä tasolla.

– Kun elämää tarkastelee positiivisesti ja suhtautuu niin, että asioilla on tapana järjestyä, elämä on stressitöntä.

– Kliseisesti voisi todeta, että jalat maassa ja pää pilvissä -ajattelu toimii ainakin minulla. Rakastan elämää ja unelmointia.

Teksti ja kuvat: Ilkka Marttinen