Radio Cityn juontaja Janica Saxelin on Laajasalon opiston alumni, joka kertoo omat vinkkinsä radioalasta haaveileville. 

Janica Saxelin on radioalan lyömätön ammattilainen. Hän tupsahtaa tapaamispaikalle sillä sekunnilla, kun olemme sopineet. Hän seisoo rehdisti jalat maassa ja käännähtää ympäri, kun moikkaan häntä takavasemmalta.

Hän hymyilee lämpimästi ja puristaa kättäni katsoen samalla silmiin. Keskustelu on heti luontevaa, eikä hän hätkähdä ideaani mennä nauttimaan kupposet kahvia yläkerran gallerian puolelle. 

Janican kanssa huomaan käveleväni kaikista ovista aina ensin, sillä hän availee niitä edeltäni. Hän suhtautuu myötämielisesti innostukseeni käyttää hissiä vain yhden kerroksen tähden. Hän kyselee kuulumisiani, ja tarinoin kaikkea elämästäni, kunnes havahdun siihen, että minun piti haastatella häntä. Naurahdan. 

Ennen ääntä

Janica kertoo työntäyteisestä elämästään ennen radiouraansa. Hän toimi yrittäjänä roller derbyyn ja rullaluisteluun liittyviin tarvikkeisiin erikoistuneessa kivijalka- ja verkkomyymälässä Vaasankadulla. Yritystoiminta marginaaliharrastuksen parissa ei kuitenkaan saanut Janicaa kylpemään rahassa. Yrittäjyyden ohella hän työskenteli osa-aikaisesti muodin parissa myyntiedustajana. Näiden lisäksi hän harrasti roller derbyä iltaisin ja matkusteli sen tiimoilta ympäri maailmaa.  

Kohti unelmaa

Radiokoulutus oli ollut Janican haavena jo pitkään, mutta taloudellinen epävarmuus sai hänet lykkäämään opintoja vuosilla. Hänen äitinsä kertoi, että Laajasalon opisto on se varsinainen radiokoulu, johon kannattaa hakea, jos sellainen journalismi kiinnostaa. Janica nimeää nuoruuden idoleikseen toimittajat Katja Ståhlin, Anna Perhon ja näyttelijä Kiti Kokkosen.

Keväällä 2016 Helsingin jäähallissa järjestettiin iso Roller Derby -turnaus. Sitä promottiin kaikin keinoin, ja Janicaa alettiin työntää jok’ikiseen haastatteluun eri radiokanaville. Kaverit ja jopa tuntemattomat ihmiset alkoivat lähettää Janicalle messengerissä viestejä, että hänellä on tosi kiva radioääni. Myös Janican kaveri, Anni Saastamoinen lähetti hänelle viestin:

 “Oletsä ikinä miettiny, että sä voisit tehdä pelkästään radiotöitä?”

“No, vittu oon”, Janica huudahti. 

Hän alkoi selvitellä käytännön asioita ja tuli siihen tulokseen, että pienituloinen opiskelija-arki ei enää pelottanut. Olihan hänellä jo kokemusta ohuehkosta elintasosta työskennellessään niche-markkinoilla. Janica hakeutui Laajasalon opistoon.

Radiotyön filosofia

Radiotyössä Janican yllätti se, miten vaikea on täyttää puoli minuuttia merkityksellisellä puheella. Vaikka olisi kova puhua pälpättämään, se ei vielä takaa yleisön mielenkiintoa. 

“Radiotyöhön pitää suhtautua kunnioituksella, sillä sun sanat tavoittavat monet kuulijat, ja sun viestisi  sisällön täytyy olla heidän aikansa arvoista. Joskus palautteessa joku saattaa sanoa, että vietän sun seurassa enemmän aikaa kuin vaimoni kanssa. Se vetää aika nöyräksi. Oot sellaisessa asemassa, että joku kuuntelee sua aamusta toiseen, viikosta toiseen, kuukausia ja jopa vuosia“, Janica lataa. 

“Radio on tunnemedia, jonka tarkoitus on koskettaa ihmisiä. Oon kuullu joskus myyntiduunissa, ettei voi sytyttää muita, jollei itse pala. Tunteita voi herättää puhumalla ihan arkisista asioista, miettien vaikka käyntiä Linnanmäen Vuoristoradassa, jolloin ihminen matkaa omissa muistoissaan samaan paikkaan. Pienillä asioilla voi olla iso merkitys ihmisten elämässä”, Janica tietää. 

“Radiotyö on sekuntipeliä. Pitää noudattaa suunnitelmaa, jotta homma on balanssissa. Studiossa kaikki murheet kaikkoavat, sillä siellä olen muita ihmisiä varten. Tässä työssä on pakko olla aika auki”, Janica toteaa.

Radioaalloilla

Vaikka Janican lahjakkuus viittasi radioon,  hän arvelee, että isoin juttu työllistymisen kannalta oli se, että hän on ollut oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Myöntää hän myös tehneensä paljon töitä.

Hän suosittelee radiotyötä ihmisille, joilla on intohimo äänityöhön, halu oppia uutta sekä kykyä toimia aikataulun mukaan. 

Vapaa-aika

Radiojuontajana oli viimein mahdollista lopettaa kahden työn tekeminen. Janica kertoo, ettei toisesta työstä luopuminen lisännyt yhtään hänen omaa aikaansa. Hän kertoi lukeneensa naistenlehdistä, että ihmiselle tekee hyvää välillä viettää vähän vapaa-aikaa. Tästä sisuuntuneena hän katsoo nykyisin hieman telkkaria. Janica suhtautuu kaikkeen kunnianhimoisesti, joten hän päätti heti hypätä altaan syvään päähän ja alkaa seurata Temptation Islandia. 

Tasa-arvoasiat ovat lähellä sydäntäni, joten kysyn Janicalta, onko hän kohdannut sukupuoleen kohdistuvaa mitätöintiä tai syrjintää. Hän ei ole kokenut sellaista ollenkaan. En tosin ihmettele, sillä tällä pelottomasti tapittavalla, ryhdikkäällä naisella voisi arvella olevan ranteessa enemmän ruista kuin Vaasan leipomon kauppakuormassa. Myöhemmin arvioni saa vahvistuksen, sillä pyydän häntä poseeraamaan ympäristössä, jonka hän kokee kotoisaksi. Hän vie minut Helsingin Atleettiklubille ja poseeraa nyrkkeilysäkin kanssa. 

Janica lähettää terveisiä Laajasalon nykyisille opiskelijoille: 

“Olkaa ahkeria ja työtä pelkäämättömiä. Koulun resurssien ja kaluston käyttämättä jättäminen on sulaa hulluutta. Hyödyntäkää se, että siellä on paljon opettajia, joilta voitte kysyä kaikkea. Media muuttuu jatkuvasti, joten perustaidot tekniikasta ja ohjelmistoista voivat olla tulevaisuudessa ihan arvossa arvaamattomassa!“