Laajasalon dokumentaristeja odottamassa kilpailun alkua.

Radiofestivaalien toinen päivä on parastaikaa meneillään. Dokumenttisarja käydään viidessä osassa ja osallistujia on kaksikymmentäyksi, joista Laajasalon opistosta on kuusi: Kaisa Järvinen, Samuli Kuula, Leif Hagert, Iina Tossavainen, Emma Tattari ja Nina Schleifer. 

Kolmijäsenisen tuomariston muodostavat  Kansallisen Audiovisuaalisen Instituutin (Kavi) apulaisjohtaja Mervi Leino-Niemelä, pitkän linjan dokumentaristi, toimittaja Matti Ripatti sekä vuoden 2018 dokumenttisarjan voittaja Eveliina Mäntylä. Radio- ja televisiotoimittajien liiton (RTTL) puolesta stipendin jakaa toimittaja Anna-Liisa Haavikko.

Voittaja selviää noin kello 17:30. Tässä artikkelissa käydään läpi aamupäivän antia.

Tuomaristo kertoi alkusanoissaan odottavansa teoksilta etenkin yllätyksellisyyttä ja sykähdyttävyyttä. Teoksia, joista joko tuomaristo tai yleisö voisivat oivaltaa jotakin – tai että tekijät itse olisivat oivaltaneet teoksia tehdessään. Asiasisältöä unohtamatta.

Kilpailun ensimmäisenä kuultiin Laajasalon opiston Kaisa Järvisen dokumentti ”Kontrasti”, joka kertoi ulkomailla asumisesta.

– Kyllä jännittää! Siksikin, koska olen ensimmäinen, sanoi Kaisa ennen kuuntelua.

Palautteessa tuomaristo mainitsi Kaisan työn olevan äänimaailmaltaan hyvä muun muassa taustan tikittävine kelloineen. Tunnekuvauksen sanottiin olevan myös hyvä ja äänessä oleva emootio vaikuttivat myönteisesti. Jotkin kohdat jättivät auki kysymyksiä, joihin olisi kaivattu vastauksia.

– Tein tietoisen valinnan jättämällä asioita hieman pimentoon ja kuulijan pääteltäväksi. Nyt en voi muuta kuin odottaa, mutta oli kiva saada palautetta, sanoi Kaisa kuuntelun jälkeen.

Seuraavana laajasalolaisista oli vuorossa Samuli Kuula teoksellaan ”Oma valinta”, joka kertoo tarinan väkivallasta.

Tuomariston palautteessa sanottiin, että teos oli melkein kuin draamaa, jossa muodon ja sisällön ykseys oli koko ajan läsnä. Se oli monikerroksinen, omaperäinen ja omakohtainen, osin näytelty ”räppi”, joka laittoi ajattelemaan. Äänimaailma jakoi tuomaristoa, mutta RTTL:n edustaja kiinnitti teoksessa huomioita siihen, että puhe toimi, ”keskusteli” äänimaailman kanssa mainiosti.

– Mielenkiintoiset kommentit tuomaristolta. Hyvä, että teokseni täytti ne kriteerit, mitä dokumenteilta haluttiin, sanoi Samuli palautteen jälkeen.

Samuli Kuulan mielestä arvostelut olivat mielenkiintoisia.

Leif Hagertista ei jännitys näkynyt, eikä hän sitä paljon myöntänytkään.

– Ihan vähän jännittää, Leif totesi ykskantaan.

Hänen teostaan ”Kruunu”, joka kertoi romanien kohtelusta, tuomaristo kehui kiinnostavaksi ja runolliseksi, josta välittyi omakohtainen tarina. Se oli tuomariston mielestä hillitty ja hallittu dokumentti, jossa oli loistavaa luentaa, hyvä näkökulma ja jylhä loppu. Surumielisellä musiikilla tunteiden heruttaminen oli tuomariston mielestä hieman ristiriidassa muuten hyvän tarinan kanssa.

Iinan dokumentti, monologi ”Mikä mä oon?”, käsitteli omakohtaisia kokemuksia ulkomailta adoptoituna lapsena Suomessa.

Palautteessa tuomaristo mainitsi teoksen olevan auditiivisesti mielenkiintoinen. Siitä ei kuulunut etnisyyttä ja se oli pienin osin dramatisoitu, mutta niiltä osin perusteltua. Hieman luettua, ja välillä olisi voinut olla rennompaa, mutta dokumentti herätti ajatuksia ja laittoi miettimään asioita, tuomaristo perusteli. Etenkin loppu toimi ja oli koskettava.

– Minusta tuomariston kommentit olivat tosi hyvät ja jotenkin odotetut, mutta rakentavat. Osasin odottaa, että olisi pitänyt rennompaa olla. Positiivista palautetta sinänsä, jota oli kiva kuulla ammattilaisilta, jutteli Iina saadun palautteen jälkeen.

Teksti ja kuvat: Aki Korhonen