Poronhoito periytyy saamelaisessa poronhoitokulttuurissa isältä pojalle. Taidot opitaan jo lapsena ja poronhoitoon kasvetaan. Enontekiön Vuontisjärvessa asuva Nilla-Máhtte Magga muistaa, kun hän neljän tai viiden vanhana pääsi ensimmäisen kerran isänsä mukaan syksyllä tapahtuvaan poroerotteluun Talvatuksen (Dálvádus) kaarteelle. Tuhatpäinen porolauma ajettiin sisään aitaan, jotta teurasporot saatiin erotettua muista.
Kaikki saamelaiset eivät saa elantoaan ainoastaan poronhoidosta. Magga on yksi tällaisista. Hän työskentelee yhdistelmäajoveuvonkuljettajana, rakennusalalla ja Enontekiön VPK:ssa. Vaikka pääasiallinen elanto hankitaan muilla töillä, on poronhoidon yhteisöllinen ja kulttuurillinen merkitys hänelle suuri.
“Poronhoidon kannattavuus on laskenut rajusti viimeisen kymmenen vuoden aikana. Mönkijöiden ja moottorikelkkojen hinnat ovat nousseet, sekä polttoainekustannukset ovat iso kuluerä. Työvälineet ovat välttämättömyys ja ne syövät ison osan tuloista. Monen on taloudellisista syistä tehtävä muita työtä, vaikka eivät haluaisikaan”, Magga sanoo.
Poronhoitoa harjoitetaan paliskunnissa yhteismaa-periaatteella. Jokaisella paliskunnalla on raja, jonka yli poromäärä ei saa kasvaa. Nuoren poromiehen on täten vaikea kasvattaa eloa, eli henkilökohtaista poromäärää, jolla pärjäisi taloudellisesti.
Poronhoito ei ole vain työ, se on elämäntapa. Parasta siinä on yhteys luontoon ja tietynlainen vapaus, jota muissa töissä ei ole. Kevät on upeaa, mutta kiireistä aikaa poromiehelle. Poroja paimennetaan kellon ympäri, ja nukkua ehtii vain muutaman tunnin. Viikon aikana moottorikelkalla ajettuja kilometrejä saattaa kertyä yli tuhat, koska porot ovat levittäytyneet laajalle alueelle.
Magga on opiskellut porotalousyrittäjän ammattitutkinnon Inarin saamelaisalueen koulutuskeskuksessa. Se on pakollinen, mikäli valtiolta haluaa saada tukea. Enää ei riitä, että on syntynyt poromieheksi.
Saamen kieli on tärkeä osa identiteettiä
Saamen kieli on tärkeä osa Maggan jokapäiväistä elämää. Se on poronhoidossa melkein välttämätön taito, koska siten pystyy asioimaan norjalaisten rajanaapureiden kanssa. Vaikka Maggan äidinkieli on suomi, ja kotona on puhuttu suomen kieltä, oppi hän saamen kielen jo lapsena leikkiessään muiden pihapiirin lasten kanssa. Kielen opiskelu jatkui ala-asteelta aina peruskoulun loppuun asti. Se, miksi kotona ei olla puhuttu saamen kieltä, juontaa juurensa kauas menneisyyteen.
“Kun isäni oli pienenä poikana kansakoulussa, siellä sai näpeilleen tai suoraan sanottuna selkään, jos puhui saamea. Isän isän äiti oli kiihkouskovainen ja kirkossa pappi kielsi saamen kielen puhumisen”, Magga kertoo.
Tänä päivänä saamen kielen taito on rikkaus, eikä sitä piilotella. Mikäli tulevaisuudessa omaa perhettä siunaantuu, yksi asia on aivan varma.
“Opetan omille lapsilleni saamen kielen, ja patistan heidät käyttämään sitä”, Magga sanoo nauraen.
Artikkelikuva: Nilla-Máhtte Magga
