Tuntematon mies lähestyy minua ravintolassa kertoakseen että näyttäisin niin paljon paremmalta ilman tatuointeja. Arvaa paljonko minua kiinnosti? Niin paljon että halusin kirjoittaa aiheesta kolumnin.
Mies ei ole ainoa, joka on kokenut tarvetta kommentoida ihoani, jota koristavat tatuoinnit. Oma äitini neuvoi, ettei tatuointeja kannata ottaa, ainakaan isoja. Terveyskeskuksen rokottaja puolestaan halusi antaa neuvon, ettei sitten ainakaan kannata värittää jo olemassa olevia tatuointeja, sitten niistä tulisi rumia.
Sen olen aina tiennyt, että tatuoinnit jakavat mielipiteitä, ja etteivät nämä ole kauniita kaikkien silmään. En kuitenkaan osannut odottaa, että tuntemattoman ihmiset haluaisivat tulla kommentoimaan tatuointejani. Miksi ketään kiinnostaisi, mitä minun ihollani on?
Aloittaessani työskentelyn lastensuojelun piirissä, hämmästyin, kuinka tänäkin päivänä lähes jokainen nuori kommentoi toisten ulkonäköä eikä tähän puututtu. Minä puutuin ja puutun edelleen. Se ei ole tarpeen, mikäli mielipidettä ei erikseen kysytä. Mielestäni jokaisella lapsella ja nuorella on oikeus toisia kunnioittavaan kasvatukseen, joka varmasti auttaa heitä omassa elämässään. Toisten ulkonäön kommentoimatta jättäminen on mielestäni osa tätä.
Jos olet koskaan ajatellut, puoli vahingossa, kumppanisi kaverin olevan viehättävä tapaus, niin oletko kuitenkaan sanonut tätä ääneen kumppanillesi tai tämän kaverille? Miksi et? Koska se ei ole tarpeen ja se voisi tuntua kumppanistasi pahalta.
Jokainen on varmasti ainakin yhden kerran elämässään osannut jättää sanomatta ääneen jotakin sellaista mielipidettä, mikä voisi asettaa sinut huonoon valoon. Tai olet ajatellut, että jos sanoisin tämän ajatuksen ääneen, niin minua pidettäisiin outona.
Lisää tällaista hyvää ajattelutyötä ennen kuin kommentoit toisen ulkonäköä.
Toisten ulkonäön kommentointi on valitettavasti edelleen osa tavallista arkea yhteiskunnassamme. Voisin väittää, että moni meistä on joskus kysynyt parhaalta kaveriltaan julkisilla paikoilla “Näitsä mitä tolla oli päällä?”. Tai kehunut tuttua joka on laihduttanut: “Vau sä oot kyllä laihtunut! Näytät tosi hyvältä!”. Enkä väitä, että olisin itsekään mikään Äiti Teresa. Edellä mainitut kommentit ovat tulleet myös joskus minun suustani.
Niin monta mielipidettä ja näkökulmaa kuin on ihmisiäkin. Suomessa jokaisella on tämä ihana oikeus nimeltään sananvapaus. Onko oman mielipiteen kertominen, koskien toisen ulkonäköä kuitenkaan tarpeellista tai kohteliasta, jos tätä ei erikseen kysytä? Mielestäni ei lainkaan.
Ulkonäön positiivinen kommentointi voi myös mennä vihkoon. Huomioimalla toisen laihtumisen ja kommentoimalla tätä, määrittelet samalla sitä, millainen kyseisen henkilön ulkonäön tulisi olla. Tämä voi aiheuttaa toisen päässä ajatusta siitä, millainen hänen tulisi olla, tullakseen hyväksytyksi ja ihailluksi.
Samalla tavalla tämä pätee myös luonteenpiirteisiin. Eräs ystäväni on ahdistunut työpaikallaan siitä, että häntä kehutaan rauhalliseksi. Ystäväni on koko elämänsä kokenut rauhallisuutensa tylsänä ja syynä siihen, ettei seurustele: kuka nyt haluaisi olla tylsimyksen kanssa?
Kyseinen ystäväni käy terapiassa, jossa on harjoitellut keinoja suhtautua moisiin kommentteihin “paremmin”. Pitäisikö sen kuitenkin olla niin päin, että kommentoija voisi miettiä ennen kommentointia “paremmin”?
Olisiko kuitenkin tärkeintä, että jokainen viihtyy omana itsenään, mikäli tämä ei aiheuta vahinkoa muille tai henkilölle itselleen? Mieti, kärsitkö siitä, jos jättäisitkin seuraavalla kerralla kommentoimatta toisen ulkonäköä.
Annetaan jokaisen päättää itse, mikä näyttää ja tuntuu hyvältä. Vastataan, jos meiltä kysytään.
