On kuulas lokakuinen päivä. Vanhempieni omistama kääpiösnautseri Totti käyttää minua lenkillä. Saavun pururadalla olevalle pitkälle suoralle ja huomaan kookkaan karvaisen otuksen lähestyvän minua nopein liikkein. Otus paljastuu isoksi berninpaimenkoiraksi. Berninpaimenkoira on riuhtaissut itsensä irti vanhan rouvashenkilön hallinnasta. Kytkemätön, massiivinen ja aggressiivinen rakki lähestyy minua ja Tottia. Suuni kuivuu, katseeni kirkastuu ja joku alkukantainen vietti herättää minut hetkeen. Nostan Totin ilmaan ja yritän pitää sitä korkealla tappajan saavuttamattomissa. Hyökkääjä on niin kookas, että tunnen sen tassut olkapäälläni. Tilanne kestää ja kestää. Rakin omistaja lyllertää paikalle shokissa. Rouva yrittää pistää kultapuppeliaan takaisin hihnaan. Hyökkäävän koiran epäonnistunut tutustuminen siirtyy omistajan käsivarteen. Uskon, että sellaista pusua ei ole rouva omalta haniltaan ennen saanut. Tai mistä minä tiedän. Tilanne päättyi pitkien sekuntien jälkeen. Mielenvikainen remmissä ja remmin päässä.
Pudotan Totin yläilmoista takaisin maantasolle. Välikohtauksessa Totin jalka aukesi verisesti. Paniikinomainen tunnelma täytti pururadan piennarta. En ole koskaan tuntenut sellaista vihaa ketään ihmistä kohtaan kuin siinä hetkessä. En ole myöskään koskaan sanonut niin pahasti kenellekään kuin hetkessä, jossa pelkäsin omani ja koirani puolesta. Suuttumukseni raikui ilmoille kirosanojen muodossa itkun liukastamana. En muista elävästi mitä sanoin, mutta muistan, että sanoin sen kuuluvasti ja erittäin pahasti. Viikkoja myöhemmin tieto berninpaimenkoiran viennistä piikille herätti itsessäni helpotusta ja uskoa parempiin lenkkeihin.
Koirat on pidettävänä kiinni taajama-alueilla, kaupunkien puistoissa ja lenkkipoluilla. En käsitä, mikä siinä on niin haasteellista ihmisten ymmärtää. Jatkuvasti törmään oman elämän koirakuiskaajiin, joilla tummanpuhuvat ja äkäisen näköiset rakit tallustavat vapaana omistajansa vierellä. Vaikka meno näyttää varmalta ja arvokkaalta, silti kohdatessani tämän kaltaisen näyn, sisäinen kokemukseni ottaa vallan ja kehittää varautuneen olotilan. Muista, että vaikka koirasi olisi maailman ihanin ja pörröisin pasifisti, niin siltä silti löytyy kulmahampaat ja pedon vaistot. Elukka on elukka, koirat kiinni.
