Informaatikko Piita Kiviaho nauttii työstään. Hänen tehtävänsä on aikuisten lukemisen edistäminen. Sitä hän pääsee tekemään päivittäin paitsi asiakaspalvelussa, myös suunnittelemalla ja järjestämällä kirjavinkkauksia, näyttelyitä ja tapahtumia.
Mikä sai sinut valitsemaan kirjastoalan?
”Olen aina lukenut paljon. Lapsena vietin paljon aikaa kirjastossa. Sain kuusivuotiaana oman kirjastokortin ja aloin järjestelmällisesti lukea kaikkea, mitä oli tarjolla. Toisella luokalla päätin, että isona haluan mennä kirjastoon töihin”, kertoo Piita Kiviaho.
”Lapsuuden haave jäi sittemmin mielestä. Opiskelin Tampereen yliopistossa yleistä kirjallisuustiedettä. Ajattelematta tarkemmin ammatinvalintaa valitsin sivuaineeksi informaatiotutkimuksen. Silloin opintoihin kuului tiedonhakua, kirjastohistoriaa ja kirjastososiologiaa. Kirjastossa perehdyimme myös käytännön työhön. Meidän tuli laatia muun muassa oma taksonomia, minkä tarkoituksena oli opetella asioiden luokittelua. Muistan, että se oli vaativaa.”
Opintojen aikana Kiviaho pääsi kolmen kuukauden harjoitteluun Aalto yliopiston taidekirjastoon ja oli siellä myös töissä seuraavat kolme kuukautta. Opiskelijalle tämä ajanjakso oli käänteentekevä:
“Harjoittelu oli merkittävä kokemus, sillä vasta siellä käytännössä opin, mitä kirjastotyö on. Näin lapsuuden haaveesta tulikin yllättäen totta.”
Kuvaile työtehtäviäsi.
”Voin kyllä heti sanoa, ettei tyypillistä päivää ole, ei ainakaan Kalliossa!” Kiviaho naurahtaa.
”Meillä käy päivittäin paljon kaikenlaisia asiakkaita. Ihmisillä on monenlaista kysyttävää. Välillä saa juosta oikein hiessä paikasta toiseen, välillä siivotaan pissoja lattialta. Meillä on kyllä jaettu tietyt työtehtävät, kuten asiakaspalveluvuorot, mutta käytännössä teemme kaikkea: pitää huolehtia palautukset ja varaukset oikeaan paikkaan, kirjoittaa tiedotteita, laatia kirjastokortteja ja opastaa ihmisiä.”
Kirjastolla on myös paljon palveluja netissä. “Yksi näistä on valtakunnallinen Kysy kirjastonhoitajalta -palvelu, jossa voi kysyä mitä vaan. Sekin on osa työnkuvaani.”
Miten pääset vaikuttamaan työssäsi?
”Riippuu vähän miten sen määrittelee. Asiakaspalvelutyössä pääsen vaikuttamaan paljonkin. Minulle pelkkä ”kiitos” on tärkeä palaute tekemästäni työstä. On monta kertaa ihana nähdä helpottunut hymy asiakkaan kasvoilla, kun hän saa ahaa-elämyksen. Näissä asiakaskohtaamisissa tulee tunne, että tekee tärkeää työtä”, Kiviaho pohtii.
Tapahtumien järjestäminen on myös yksi tapa vaikuttaa ihmisten lukuharrastukseen.
”Esimieheni on myös ollut avoin ideoilleni, joita olen saanut toteuttaa. Esimerkiksi syksyllä kirjastossamme on feministisen kirjallisuuden lukupiiri, jonka suunnittelusta ja toteutuksesta vastaan itse. Ryhmä kokoontuu neljä kertaa, ja ennakkoilmoitusten mukaan ryhmä on jo täynnä.”
Miten mielestäsi kirjallisuus voi tänään?
“Korona on tehnyt sille hyvää. Ennen kirjastojen sulkua ihmisiä tulvi ovesta. Se yllätti meidät. Sulun aikana aloimme jakaa poistokirjoja muovipusseihin pakattuna kirjastomme ulkoportailta. Niilläkin oli tosi hyvä menekki. Minusta on myös hyvä, että on näitä kaupallisia suoratoistopalveluja, kuten äänikirjoja. Ne lisäävät kirjojen lukemista.”
Kiviahon mielestä lukemisesta ei pidä ottaa paineita.
”Nykypäivänä kauhistellaan sitä, etteivät nuoret lue. Se vähän harmittaa, koska keskustelun sävy on turhan syyllistävä. Nuoret lukevat eri tavoilla. Lukemista on monenlaista, mielestäni myös pelaaminen on lukemista. Myös kännykällä voi lukea esimerkiksi e-kirjoja, kuten itsekin teen mielelläni.”
“Haluaisin, että ihmiset rohkeasti tulisivat kirjastoon. Tämä on julkinen tila, tänne voi tulla vaikka vain lataamaan puhelinta. ”
Mitä kirjaa suosittelisit juuri nyt?
”Piia Leinon Yliaika. Se on eräänlainen eko-oikeistolainen dystopia 2050-luvun Suomesta, jossa ihmisten pitää luopua kansalaisuudestaan 75-vuotiaina. Käytännössä valtio kustantaa heille lopetuspiikin. Taustalla on ajatus ilmastonmuutoksesta ja maapallon pelastamisesta ihmisiä vähentämällä. Sen päähenkilönä on entinen poliitikko, joka tultuaan tähän kriittiseen ikään ei haluakaan kuolla ja pakenee metsään. Teos on yhtä aikaa hauska ja vakava. Se haastaa ajattelemaan.”
KUVAT: Tua Sysimiilu
