“Nauru pidentää ikää.”

Hieman varoen lausun tätä vanhaa sananlaskua julkisesti juuri nyt. Uutisiin ja ihmisten mieliin ei mahdu mitään muuta kuin koronavirukseen liittyviä – yleensä negatiivisia – aiheita.

Kuitenkin, tässä sanonnassa on pakko olla jotain perää. 

Naura itsesi terveeksi

Yleislääketieteen erikoislääkäri Jaakko Halonen toteaa:

“Myönteinen mieliala ylipäätään ja erityisesti nauraminen on nykypäivänkin tieteen keinoin osoitettu edulliseksi yleisen terveyden kannalta.”

Nauraminen on siis hyväksi terveydellesi. Jos naurat niin, että vatsalihaksissa tuntuu, käy nauraminen jopa urheilusuorituksena. 

Naurua ja iloa on tietenkin monenlaista. Nauramme itsellemme, muille ja yhdessä. Lienee päivänselvää, että vahingonilo ei tuota yhtä positiivisia terveydellisiä vaikutuksia kuin jos nauramme yhdessä tai itsellemme. 

Yhdessä nauraminen vahvistaa yhteisöllisyyden tunnetta.

WC-paperi herättää tunteita

Sosiaalisessa mediassa liikkuu juuri nyt koronavirukseen liityviä humoristisia kuvia. WC-paperista on tullut naurun aihe. Jopa hieman hävettää käydä ostamassa vessapaperia kaupasta juuri nyt, vaikkakin se olisi täysin loppu kotona. Tilanne on hassu, koska wc-paperi on hyvin todennäköisesti se viimeisin asia, mistä Suomessa tulee olemaan pulaa. 

Suomi ei ole ainoastaan tuhansien järvien maa, vaan myös miljoonien mäntyjen maa. WC-paperin raaka-aine ei lopu kesken. 

Vaikeissakin tilanteissa on lupa nauraa

Yläkoulussa ollessani eräs vierailu jäi pysyvästi mieleeni. Uskonnon opettajamme Eva vei meidät krematorioon. Krematorion uuni oli varustettu pienellä luukulla, mistä pystyi katsomaan palavaa ruumista. Maailmassa on monta ammattia, joille ei voi muuta kuin nostaa hattua. Kreamtorionhoitaja on ehdottomasti yksi näistä ammateista.  Opettajamme kysyi krematorion työntekijältä, miten pystyy päivät pitkät tekemään tätä henkisesti haastavaa työtä. 

“Huumori auttaa”, vastasi krematorion työntekijä. 

Ihmisellä on aina valinta. Joko voi rypeä epätoivossa, kauhussa ja pelossa tai voi valita kevyemmän asenteen. Voi valita huumorin, rakkauden, toivon ja ilon. Tämä ei tarkoita, etteikö samalla olisi empaattinen ja myötätuntoinen. Se, että ylläpitää omaa hyvinvointiaan kevyemmällä asenteella, ei tarkoita, etteikö olisi tilannetajua ja ymmärrystä toisten ihmisten surusta.

Kun pidät huolta itsestäsi – omalla tavallasi – sinulla on myös enemmän henkistä voimavaraa tukea heitä, jotka tuntevat ja kokevat hätää. Tietysti toivon, kun minulle seuraavan kerran tulee suru, että ympärilläni on ystäviä, jotka pystyvät tukemaan minua. Hädän hetkessä on kuitenkin samantekevää, miten ystäväni ylläpitävät omaa hyvinvointiaan. 


Mikään asia ei ole niin pyhä, etteikö sille saisi nauraa.

Stressi vaikuttaa tutkitusti immuunijärjestelmään

Korkeat stressihormonit vaikuttavat jossain määrin immuunijärjestelmään, ja näin ollen vastustuskykyyyn. S. Segerstromin ja G. Millerin poikkeuksellisen laaja tutkimus vuodelta 2006 osoitti tämän myös tieteellisesti. Muun muassa ulkoapäin tulevat stressaavat tapahtumat todettiin mahdollisesti vaikuttavan immuunijärjestelmään, vaikkakaan yhteys ei ollut selkeä. Immunijärjestelmän toimivuuteen vaikuttaa hyvinkin moni tekijä, kuten ikä ja yleinen terveystila, sekä muut väestötieteeseen ja terveyteen liittyvät erityispiirteet.

Ilo ja nauru ovat hyvinkin ajankohtaisia juuri nyt

Nauraminen on tärkeämpää kuin osaamme kuvitellakaan. 

“Se [nauraminen] kohentaa elimistön vastustuskykyä, ja nauraessa stressihormonitasot laskevat.”, selventää Terveystalon Jaakko Halonen. 

Kannattaa nauraa, vaikka ei naurattaisikaan. Ihmisen aivot eivät tajua, nauratko aidosti vai nauratko väkisin. 

“On näyttöä siitä, että pelkästään naurulihasten käyttö, hymyily tai naurunhohotus ilman varsinaista naurun aihetta tuottaa samoja myönteisiä tuloksia elimistölle”, Jaakko Halonen kiteyttää.


Jos päivän kuntosalitreenit jäivät väliin, voit vahvistaa vatsalihaksiasi nauramalla.

Kuvat: www.pexels.com

Lähteet:

LL Jaakko Halonen, Terveystalo https://omaterveys.terveystalo.com/OmaTerveys/artikkelit-ja-blogit/Artikkelit/nauru-pidentaa-ikaa/

S. Segerstromin ja G. Millerin tutkimus https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC1361287/