Lahden Mailaveikot ovat Suomen vanhin pesäpalloseura. Vasta 92-vuotista juhlapäivää viettänyt seura on itse asiassa muutaman vuoden vanhempi kuin Suomen Pesäpalloliitto.
Lahden Suurhallin pihalla on vara mistä valita parkkiruutu. Olen käynyt viimeksi täällä muutama vuosi sitten Finlandia-hiihdon aikaan ja meininki oli hieman toinen. Menen sisälle ja yritän muistaa puhelimessa saamiani ohjeita. Löydän salibandynuoria sekä koripalloilijoita, mutta palloa ei ensi silmäyksellä lyödä missään. Halli on jaettu kahteen osaan, joten pesäpalloilijat löytynevät toiselta puoliskolta.
Kentällä käy kuhina. Pieniä pesäpalloilijoita vilistää kymmeniä. Alkuillan harjoitusvuorossa ovat nuorimmat harrastajat.
Kentän laidalla alkuverryttelyä suorittavat D-tytöt. He ovat vuosina 2007-2008 syntyneitä. Voin juuri ja juuri puhua monikosta, sillä tyttöjä on vain kolme. Pian selviää, että koronan tuomien alueellisten rajoitusten mukaan 2007 ja sitä ennen syntyneiden harrastustoiminta on keskeytetty. Tässä on siis joukkueesta kaikki,ketkä saavat tällä hetkellä harjoitella.
“Nyt taukoa on takana neljä viikkoa. Harjoittelu on ollut tosi katkonaista, sillä loppuvuodesta sekä osan tammikuusta olimme kokonaan harjoittelematta porukassa”, kuvailee tilannetta D-tyttöjen valmentaja Simo Laine.
Hän valmentaa myös C-tyttöjä eli hänen vastuullaan on 14 pelaajaa. Nyt loput pelaajat harjoittelevat itsenäisesti. Itsenäinen harjoittelu vaatii pelaajalta sitoutuneisuutta. Harjoitustapa sopii hyvin motivoituneelle pelaajalle, mutta huonommin sellaiselle, joka kaipaa tekemiseen ryhtiä.
Pelaajat tekevät ennen varsinaista lajiharjoittelua liikkuvuus- ja lihaskuntoharjoituksia sekä harjoittelevat juoksua. On aika vaihtaa kartiot räpylään ja mailaan.
Laineen mukaan hyvän harjoittelun lähtökohta on pelaajan kehittyminen,
“Varsinkin tämän ikäisillä on tärkeää, että opetellaan oikeat tekniikat huolellisesti. Se säästää tulevaisuudessa loukkaantumisilta. Sen lisäksi tekemisen pitää olla mukavaa. Täällä tehdään täysillä ja tosissaan, mutta ei pelätä myöskään epäonnistumista. Niitä sattuu kaikille.
Pesäpallo innostaa nuoria tyttöjä
Vaikka pesäpallo on suosituin naisten joukkuelaji, on se vielä hieman tuntematonta Lahdessa. Seuran tyttö- ja naispesäpalloilijoiden määrä on kuitenkin ilahduttavasti nousussa. Tällä hetkellä ainoastaan B-tyttöjen joukkue puuttuu.
“Teimme muutama vuosi sitten joukkueeni kanssa kampanjan. Järjestimme kaveripäiviä ja kiersimme kertomassa lajista. Jos nyt pääsisimme tämän korona-ajan ohi, on meillä ensi vuonna kaikkiin ikäryhmiin joukkue. Ei meillä silti liikaa pelaajia ole, kaikki ovat tervetulleita”, Laine kannustaa.
Uudet harrastajat pääsevät suoraan joukkueen mukaan. Joukkuehenki on tärkeä asia ja sen merkitys on suuri.
“Pesiksessä parasta on joukkue ja leirit”, nuoret naiset vastaavat kysymykseen, mikä lajissa viehättää.
Alueelliset rajoitukset ja suositukset vaikuttavat kilpailutilanteeseen
Tällä hetkellä valtakunnallisesti alueiden joukkueet ovat eriarvoisessa asemassa. Siinä Laine ei kuitenkaan näe ylitsepääsemätöntä ongelmaa, vaikka kauden avaus lähenee. Useampien yhdessä pelattujen vuosien ansiosta pelaajat tuntevat toisensa hyvin.
Lyöntiharjoitukset ovat alkaneet ja kiinnitän huomion siihen, kuinka kovaa nuoret naiset palloa lyövät.
“Palloa ei voi pelätä. Pitää säilyttää koko ajan keskittyminen pelin tapahtumissa ja on seurattava, missä pallo menee. Ulkopelissä aloittelijat laitetaan sellaiselle pelipaikalle, josta he uskaltavat ottaa pallon kiinni ja sieltä tullaan omien tuntemuksien mukaan lähemmäksi”, Laine opastaa.
Nyt ymmärrän, miksi omina pesisaikoinani minut laitettiin takakentälle. En ehkä ollutkaan niin hyvä heittämään, mitä annettiin ymmärtää. Valmentaja Laine naurahtaa kommentilleni ja pahoittelee, että murskasi kauniit mielikuvani nuoruusvuosilta.
(Kuvat: Nelly Korpikoski, Wikipedia)
