Helsingin yliopiston tuore väitöstutkimus kumoaa väitteet siitä, että ihmiskauppa olisi vain järjestäytyneen rikollisuuden organisoitua prostituutiota. Uhrit eivät aina ole nuoria naisia, eivätkä rikoksentekijät ole aina miehiä.

Suomessa esiintyvää ihmiskauppaa tapahtuu monilla työ- ja yksityiselämän alueilla. Hyväksikäyttö voi olla taloudellista, psykologista, fyysistä tai eri tavoilla työhön liittyvää.

Tutkimus tuottaa lähihistoriallisen analyysin Suomen ihmiskauppatilanteesta 2000-luvulla. Se osoittaa ihmiskaupan muodonmuutoksen 1990-luvun loppupuolelta 2010-luvulle tultaessa.

“Laajamittaisen paritusoperaatioiden sijaan Suomessa tunnistetaan nykyisin aiempaa paremmin hyväksikäyttöä, joka tapahtuu yksittäisten ihmisten välillä ja toisinaan lähisuhteissa erilaisissa työ- ja yksityiselämän konteksteissa”, kertoo väitöskirjatutkija Minna Viuhko.

Ihmiskauppaa tapahtuu myös kantasuomalaisten välillä. Valtaväestön välisen ihmiskaupan ymmärtäminen on lisääntynyt ihmiskaupan vastaista työtä tekevien keskuudessa. Suuri yleisö saattaa pitää ihmiskauppaa vain ulkomaalaisena ilmiönä.

Viuhko muistuttaa, että Suomessa esiintyvä ihmiskauppa ei tule ainoastaan ulkomailta eikä se liity ainoastaan ulkomaalaisiin ihmisiin.

Köyhyys ja epätasa-arvo vaikeuttavat uhrin pakoa

Tutkimus käsittelee ihmiskaupan harjoittajia, uhreja sekä heidän välisiä suhteitaan. Uhrin on vaikea paeta suhteesta, vaikka häneen ei kohdistuisi fyysistä väkivaltaa eikä hänen liikkumistaan rajoitettaisi. Rikoksentekijät pitävät uhria hyväksikäyttösuhteessa monilla tavoilla.

“Tällaisia ovat esimerkiksi pelko, rahattomuus ja velka, kielitaidottomuus ja hankaluudet toimia vieraassa maassa”, Viuhko kertoo.

Viuhkon mukaan myös ajatus siitä, että “kohta tilanne paranee” voi toimia esteenä. Uhreilla ei myöskään välttämättä ole paikkaa minne mennä. 

“Pakeneminen voi olla myös konkreettisesti mahdotonta, koska henkilön liikkumista vahditaan ja rajoitetaan”, Viuhko jatkaa.


Uhrien ja rikoksentekijöiden välisten suhteiden dynamiikan sekä uhrien kontrollointiin liittyvän vallankäytön luonteen ymmärtäminen on Viuhkon mukaan olennaista. Uhri ei aina itsekään ymmärrä, että kyseessä on rikos.

“Jotta ihmiskaupparikoksia voidaan tunnistaa ja uhreja auttaa, on tärkeää ymmärtää ilmiön monimuotoisuus”, Viuhko toteaa.