kuva: Pixabay

 

Helena Pavloff-Pelkonen, 44, on entinen teatteriohjaaja ja nykyinen pelisuunnittelulinjan opiskelija HEO kansanopistossa. Hän suunnittelee omaa mobiilipeliä. 

“Ärsyttää kun tässä päivässä ei oo mitään rotia, ajelehdin vaan”, hän toteaa koulupäivän alkaessa.

Opettaja ei ole vielä saapunut, aikataulu ei ole selkeä ja opetukseen varattu luokkatila onkin muiden käytössä.

“Tällaista tää on täällä pelialalla ylipäätään. Viime vuonna eSports -linjalla kun huomautin asiasta, niin kyllä saatiin rakennetta.” 


Pavloff-Pelkonen opettelee päivän aikana omatoimisesti Adobe XD- pelisuunnitteluohjelmaa, kun muut opiskelijat osallistuvat ryhmätoimintaan.

“Mun graafikot sanoi, että tää on vaan pakko osata”, hän toteaa. 

Uuden opiskelu ei ole sujunut aivan ongelmitta.

“Aivan hiton vaikeeta mulle. Tän ikäsenä uusien teknisten laitteiden opetteleminen on hiton hidasta”, hän huokaa.

“Absurdia, ettei tätä ohjelmaa opeteta tuolla pelintekolinjalla, kun tää on niin oleellinen juttu.  Oon muutoinkin kokenut tän opiskelun hirveän turhauttavana, kun mikään ei mee täällä eteenpäin. Toki se, että pelini tulee valmiiksi vuoden aikana, on musta itsestäni kiinni.” 

 

Teatteriohjaajasta pelintekijäksi 

Pavloff-Pelkonen pyöritti omaa ammattijohtoista harrastajateatteria yli 20 vuotta, kunnes päätyi lopettamaan.

“Mä en ole yhtä rohkea kuin teatterintekijät. Tää pelimaailma on enemmän mua. Tykkään täällä siitä, että ei ole väliä millanen ihminen olet. Voit olla vaikka kuinka ärsyttävä ja se on ihan ok. Asiaan fokustaminen on tärkeämpää. Tietenkään ei ilkeä saa olla kenellekään”, hän kertaa syitään siirtyä uudelle alalle.

“Teatterin teon lopettamisen jälkeen huomasin vain pelaavani kännykällä kaiket päivät. Menin eSports-linjalle selvittämään, mitä voisin kaikella tällä pelaamisella tehdä”, hän kertoo. 

Ennen eSports-linjalle menoa syntyi myös ajatus mobiilipelistä tekeillä olevan käsikirjoituksen kautta.

“Esports-linja sitten jäi. Musta ei vaan tullut hyvää pelaajaa. Ei riittänyt skilssit”, hän toteaa.

Onneksi viereisestä luokasta löytyi pelisuunnittelijoiden linja, jossa hän työstää peliään eteenpäin.

 

Teatterin tekemisen työtavat sopivat myös pelin tekemiseen 

Usean teatterivuoden jälkeen Pavloff-Pelkosella on pelialalle paljon annettavaa.
“Haluan teatterista tuoda tänne sellaisen työtavan, että prosessi näkyy lopputuloksessa. Pelisuunnittelijoilla on oltava ensin kivaa keskenään, jotta myös pelaajilla on peleissä kivaa keskenään.”

Peleissä ja teatterissa on myös muuta yhteistä. 

“Pelit on samanlainen sosiaalinen foorumi kuin teatteri, ihmiset kohtaavat toisensa pelaajaroolin kautta. Pelaaminen ja pelisuunnittelu on sellaista etäytettyä kohtaamista. Oon nähnyt, kun ihmiset pelin tekemisen äärellä avautuu ja puhuu tunteistaan”, hän kuvailee. 

 

Vuoden aikana tavoitteena on saada peli valmiiksi, vaikka ilman haasteita se tuskin sujuu.

“Tää on kyllä ihan helvetin vaikeeta mulle. Mikään ei ole helppoa. Kaikki on vielä tosi silppuista.”

Vaikeuksissa piilee toisaalta myös Pavloff-Pelkosen osaaminen, kuten hän sitä kuvailee:

“Mun paras taito on se, että osaan yhdistää ihmisten unelmat ja taidot kokonaisuuksiksi. Eli ihan sitä pelisuunnittelijan ydintyötä.”

Pelin tarkoituksena on myös muuttaa maailmaa paremmaksi.

“Kyllä mun unelma on se, että ihmiset ymmärtäisivät olevansa pohjimmiltaan ihan samanlaisia. ”