Suomessa on parhaillaan jalkapallobuumi käynnissä. Huuhkajien päästyä EM-kisoihin ensimmäistä kertaa Suomen jalkapallomaajoukkueen historiassa, ja Helmareiden tehtyä täysin sama suoritus heti perään. Suomessa jalkapallo on alkanut saamaan enemmän näkyvyyttä koko ajan. Voisimmeko käyttää tämän näkyvyyden vielä paremmin hyödyksi?
Jalkapalloilijat ovat päässeet enemmän esille, varsinkin maajoukkueiden pelaajat. Hyvä esimerkki on Teemu Pukki. Pukin mättäessä maaleja viime kaudella maailman seuratuimmassa sarjassa Valioliigassa, kaikki urheilupalstat olivat täynnä uutisia hänestä. Miten tämä näkyy katukuvassa? Kadulla vastaan tulee paljon nuoria, jotka pitävät päällään suurseurojen, kuten Liverpoolin, Real Madridin ja Barcelonan kaltaisten joukkueiden paitoja. Eikä tämä todellakaan ole väärin, se on myös jalkapallon esille tuomista katukuvassa sekä jalkapallokulttuuria.
Pukki-paitoja on luultavasti paljon enemmän Norwichin 140 000 ihmisen kylässä käytössä kuin Suomen suurimmassa kaupungissa Helsingissä. Kuinka usein näet HJK:n otteluun menevän ihmisen päällä joukkueen paitaa? HJK kuitenkin on Suomen suurin seura. Toki kannattaja päädyissä voi nähdä muutaman oman joukkueen pelipaidan, mutta harvoin niitä stadionin sisällä montaa näkyy. HIFK on poikkeus tähän. Stadin Kingit -faniryhmä kantaa seuransa värejä katsomossa kunnioitettavan hyvin. Tähtipelaajat tuovat enemmän näkyvyyttä seuroille, mutta niitä Veikkausliigassa harvoin on liikaa. Moni pelaaja unelmoi ulkomailla pelaamisesta sekä isommasta tilipussista, joten Veikkausliiga harvoin houkuttelee todellisia tähtinimiä, muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta.
Ranskassa lapset juoksentelevat kaduilla pallon kanssa pelipaidat päällä. Katupelejä on käynnissä joka puolella, ja sieltä ovat muun muassa nousseet kuuluisuuteen Manchester Cityn Riyad Mahrez, Tottenhamin Serge Aurier sekä Fulhamin Mario Lemina. Yksikään kyseisistä pelaajista ei tosin edusta Ranskaa maajoukkuetasolla. Jalkapallo on voinut toimia pakokeinona köyhästä lapsuudesta, ja ainoana vaihtoehtona hyvän elämän saavuttamiseksi. Kuinka usein Suomessa voi nähdä lasten kävelevän kadulla pallo jalassa, kantaen paikallisen joukkueen pelipaitaa? Kun katsot Helsingin katukuvaa, siellä merkitsee, onko sinulla Guccin huppari tai Louis Vuittonin vyö. Ovatko asiat täällä, jopa liian hyvin?
Myös fanikulttuuri Suomessa on todella paljon jäljessä ison maailman menoon verrattaessa. Harvoin Veikkausliigapelit ovat loppuunmyytyjä tai edes yksi katsomo, Stadin derby poikkeuksena, joka vetää katsomot suhteellisen täyteen joka kerta. Enemmänkin siinä lipputiskillä mietityttää, mihin katsomoon sitä menisi peliä katsomaan, ellei sitten yksi katsomo ole suljettu väenpuutteen vuoksi. Vertauskuvana Saksassa 4. korkeimman sarjatason otteluun voi tulla 10 000 kannattajaa hurraamaan paikalliselle joukkueelle. Toki nyt korona-aikana katsomoiden täyttäminen on mahdotonta, koska yleisö ei saa osallistua vielä peleihin. Veikkausliigan katsominen televisiosta myös maksaa. Jos sarjan näkyvyys ei ole tällä hetkellä paras niin sehän auttaa, että sen katsomisesta täytyy maksaa. Sitten kun yksi ottelu näkyy kerran kaudessa ilmaiseksi, niin katsoja ei tunne yhtäkään pelaajaa. Miten olisi, jos lapsi ja vanhempi pääsevät sisään ilmaiseksi, jos tulevat yhdessä? Saattaisivat katsomot alkaa täyttyä.
