Esa Pelkonen manageroi yhteisöään Discord -palvelimella.
Kuva: Katriina Aho

“Välillä saattaa käydä niinkin, että pelaajat eivät harjoittele, ellei manageri aktiivisesti siihen kannusta”, naurahtaa Esa Pelkonen, 24.
Kasvatustieteen opiskelija haluaa tuoda peliyhteisöihin kasvatuksellista osaamista, yhdistää pelialan eri toimijoita ja vahvistaa osaamisen jakamisen kulttuuria. 

“Olen pelannut aina. Aloitin pelaamisen roolipeleistä, jotka ovat aika kokonaisvaltaisia kokemuksia. Pelasin niitä fanaattisesti. Sitten tuli pitkä tauko. Perhe-elämän myötä siirryin mobiilipeleihin, etenkin peliin nimeltä Clash Royale. Sen ympärille perustin vaimoni kanssa Psyche’s Royale Gaming – digitaalisen pelikulttuurin yhdistyksen.”


Managerin moninainen rooli limittyy yhteen valmentajan roolin kanssa

Pelkonen toimii yhteisössä omien sanojensa mukaan “yleistoimijana”. Pienessäkin yhteisössä riittää työtä. Hän on esimerkiksi perustanut oman eSports -tiimin CR-pelin ympärille.

“Valmennan tiimiä sekä henkilökohtaisesti yksittäisiä pelaajia. Valmentajan rooli sekoittuu manageroinnin kanssa, etenkin kun yhteisömme on pieni.”

“Olen pelaajiin yhteydessä aktiivisesti, pidän huolta heidän hyvinvoinnistaan. Tsekkaan uudet pelaajat, osaavatko käyttäytyä kunnolla ja mikä on pelitaso.  Yhdistän myös peliyhteisön eri toimijoita keskenään asiantuntijaverkostoiksi, jotta pelaajat voisivat jakaa osaamistaan keskenään.”

Pelkonen on yhdistänyt kasvatustieteellistä osaamista harrastukseensa. Hän teki osana mediakasvatuksen opintoja coachingia pelaajille – tässä tapauksessa hän sparrasi nimenomaan pelaajien henkistä puolta.

“Yhden pelaajan kanssa koimme hienon oivalluksen hetken, kun mietimme, mistä syntyy flow-tila pelaamisessa. Samoin työstimme sitä, miten onnistumisen hetket syntyvät ja miten pelaaja rentoutuu.”


Kasvatus tuo syvyyttä peliyhteisöihin

Pelkosen peliyhteisön päätavoite on, että nuoret voivat tulla toteuttamaan unelmiaan pelien parissa. Tähän hän käyttää kasvatustieteellistä osaamistaan. 

“Fasilitoin nuoret kohti unelmiaan”, hän kiteyttää.

Kasvatus on Pelkoselle henkilökohtaisesti tärkein näkökulma pelitoiminnassa.

“Pelit on oivallinen ympäristö kasvatukselle ja nuorisotyölle. On ollut esimerkiksi tilanteita, joissa pelaaja on voinut avautua henkilökohtaiseen elämään liittyvistä ongelmista. Samankaltaista kommunikointia ei ehkä tapahtuisi virallisemmissa tilanteissa, kuten kouluissa. Peliyhteisöissä voi harjoittaa epävirallisempaa kommunikointia, joten ne mahdollistavat tällaisen vuorovaikutuksen”, Pelkonen kuvaa.

Nuorille pelit tarjoavat ympäristön näyttää ja kehittää osaamistaan sekä yhteisöllisyyttä. 

“Täällä voi kaverit treenailla yhdessä päivittäin sekä näyttää, että “hei katsokaas, mitä mä osaan!”, Pelkonen analysoi.

Osaamisen jakaminen on pelikulttuurissa olennaista. Pelkonen haluaa luoda osaamisen ja asiantuntijuuden jakamisen kulttuuria vahvemmaksi.

“Pelimaailmassa on hyvin yleistä, että pelaajat esimerkiksi jakavat somessa osaamisklippejä. Oma intohimoni on luoda tietoisesti lisää tilanteita, jossa osaamista voidaan näyttää ja jakaa.”

Kohti globaalia, yhtenäistä yhteisöä

“Pelaajat saattavat saada helposti globaaleja tunnustuksia some-klippiensä kautta”, Pelkonen jatkaa mieliaiheestaan.

Kansainvälisyys näkyy toiminnassa konkreettisesti muutoinkin.

“Toimintamme on kasvanut kansainväliseksi pikkuhiljaa. Aloitimme suomalaisena tiiminä. Koska oma lähestymiskulmani on nimenomaan kasvatuksellinen, en ole hakenut varsinaista rahoitusta toiminnalle. Myöhemmin teimme päätöksen globalisoitua ja nyt mukana on suomalaisten pelaajien lisäksi saksalaisia, espanjalaisia, intialaisia ja bosnialaisia.”

Pelimaailmassa on lukuisia eri toimijoita kansainvälisesti. Pelkosen mielestä kaikkien toimijoiden olisi tärkeää tulla lähemmäksi toisiaan.

“Esimerkiksi pelaajien ja pelisuunnittelijoiden yhteistyö voi synnyttää uudenlaisia pelimuotoja.”

 

Peliyhteisöt keräävät pelaajia ympäri maailman. Kuva: Pixabay