Kotimaisen Liigan valtasuhteet ovat epätasaiset ( KUVA: Pexels )

Kotimaisen jääkiekon pääsarja Liiga on ennalta-arvattavampi kuin koskaan ennen. Tuloerot ovat valtaisia eikä kauden alkuun saada millään tasaisia lähtöasetelmia. Viidentoista joukkueen sarjasta kuluvallakaan kaudella ei löydy edes yhtä haastajaa runkosarjaa dominoiville Kärpille.

Kärpät, Tappara, Tappara, Kärpät, Kärpät… Liigaa vähemmänkin seuraaville on varmasti viime vuosina tullut selväksi sarjan marssijärjestys. Liigan jättiläiset suorastaan jyräävät pienempien seurojen yli vuosi toisensa jälkeen. Johtuuko tämä suurseurojen loistavasta valmennuksesta, vai tuovatko näiden joukkueiden fanit jotain aivan ällistyttävää virtaa kentälle? No ei tietenkään. Miten on sitten mahdollista, että nämä samat seurat saavat nostaa Kanada-maljaa joka kevät? Kysymykseen on selkeä vastaus ja se on raha.

Palkkakuninkaat Oulussa – pikkuseurat kaukana takana

Suurimmat pelaajabudjetit kuluvalla kaudella löytyvät HIFK:lta sekä Oulun Kärpiltä, jotka molemmat maksavat joukkueen pelaajille yli kolmea miljoonaa palkkoina. Liigan keskimääräinen vuosipalkka pelaajaa kohden on 75 000€. Liigan viiden palkkakuninkaan kärjestäkin löytyy peräti kolme yli 300 00€ kaudessa tienaavaa oululaista. Vertailukohteeksi liigan pienimmät budjetit omaa Mikkelin Jukurit sekä Vaasan Sport, molemmilla ainoastaan 1,5 miljoonaa euroa.

Ei uusi ongelma

Seurojen budjettieroista on puhuttu ennenkin, ja vuonna 2014 se nousi suureksi aiheeksi, kun Helsingin Jokerit jättivät kotimaan sarjan siirtyessään ruplaliigaan KHL:ään. Vaikka Jokerit korvattiinkin sarjanousija KooKoo:lla niin jäi Liigan palkkoihin silti vielä valtaisa 2,5 miljoonan euron suuruinen lovi. Tämä tarkoittaa, että Jokereiden pelaajabudjetti oli jopa 2,5 miljoonaa euroa suurempi kuin KooKoo:n.

Palkkakatto ainoa ratkaisu

Me suomalaiset olemme aina rakastaneet seurata urheilua kirkkaimmissa parrasvaloissa, ja NHL:n suosio kotimaiseen sarjaan verrattuna kasvaa vuosittain. Yksi suurimmista syistä on juuri Liigan ennalta-arvattavuus. NHL:ssä mestari vaihtuu usein ja monet organisaatiot pääsevät juhlimaan sitä himotuinta.

Suomalaiset mielletään usein urheiluhullun sijaan menestyshulluksi kansaksi. Ymmärrettävästi tällöin sarja, jossa joka vuosi ennen kauden alkua tietää, että omalla joukkueella ei ole mitään mahdollisuuksia voittaa ei paljoa kiinnosta. Myös talous suurseuroissa kärsii, sillä esimerkiksi Oulussa fanit eivät enää jaksa samalla tavalla tulla katsomaan pelejä ennen mestaruuden katkolla olemista. NHL:ssä kuten monissa muissa Yhdysvaltojen pääsarjoissa on käytössä palkkakatto, joka tasoittaa joukkueiden tasoeroja. Palkkakatto määrittää sen kuinka paljon joukkue saa niin minimissään kuin maksimissaan käyttää rahaa pelaajien palkkoihin. Juuri tämä estäisi suurseurojen dominointia ja kaikkien parhaiden pelaajien ostamista, ja ehkä jonain päivänä myös Oulun sekä Tampereen lisäksi muuallakin fanit voisivat juhlia mestaruutta.