Ilotullitteet jakavat suomalaisten mielipiteet
KUVA:Senior Airman Kayla Newman

 

Viime viikonloppuna Länsi-Suomi ja osa muusta maasta ryhtyi lähes sata vuotta pitkän perinteen venetsialaisten viettoon. Juhlan henkeen kuuluu mökkeilykauden päättäminen hyvän ruoan, juoman ja seuran kera. Perinteeseen on myös iskostunut mukaan mielipiteitä jakavat ilotulitteet.

 

Rahasta ja sen vähyydestä nillittävän kansan lompakosta tuntuu, joka vuosi kuin ihmeen kaupalla löytyvän muutaman sadan tai jopa tuhannen euron lovi kiinalaisten muovilla kuorrutettujen rakettien ostoon. Vaikka keskimäärin suomalaiset eivät ammukkaan rahaa savuna ilmaan, kuin pari kertaa vuodessa aiheuttaa se silti mielipahaa sille puolikkaalle kansaa, joka ilotulituksesta ei nauti.

Olen myös itse nuorempana kantanut vähäiset varani lähimmän marketin rakettitiskille vaihtaakseni ne tähän hetkelliseen riemuun, mutta parin viime vuoden aikana olen alkanut näkemään koko tradition turhuuden.

Toki ammattilaisten järjestämä suuren budjetin rakettishow ovat henkeä salpaavaa katseltavaa, mutta tavalliselle kuluttajalle tarjolla olevat tuhnut jättävät katsojan hyvin kylmäksi. Ne markkinoidaan upeaa valomyrksyä lupailevilla nimillä kuten: “korttelin kunkku”, “revontulet” tai “galaxy”, mutta todellisuudessa taivaalla näkyy aina samanlainen hennon värikäs välähdys, jota seuraa hetkeksi ilmaan leijumaan jäävä savuverho.

Ironisesti venetsialaiset ja mökkikauden päättäjäiset sijoittuu vuosittain samalle viikonlopulle kuin luonnon päivä. Viettäessäni venetsialaisia mökillä sain todistaa, kuinka viereinen mökkinaapuri kunnioitti Suomen luontoa ampumalla ison muovikassillisen verran raketteja järvelle. Illan hämärtyessä näin myös ulapalla seilaamassa roihuavan ulkotulen, joka oli styroksilautan päälle asetettuna päästetty matkaan jostain päin rantaa.

Myös jokaisen vuoden ensimmäisenä päivänä näen kuinka luonnosta hohkaa samanlainen edellisen yön juhlinnan aiheuttama krapula, kuin itsestäni. Lumi on värjääntynyt paikoittan mustaksi, ilotulitteiden muovijätettä lojuu ympäri maastoa ja ilmassa liikkuu vielä kevyt ruudin haju. Tietysti asiasta on turhaa valittaa sillä raketin roskaa on hyvin vaikea siivota ampumisen jälkeen, koska jätteen laskeutumispaikasta ei ole tietoa. Mutta ehkä ihmiset voisivat kuitenkin räjäytellä pomminsa avaralla alueella josta muovikärjet ja puutikut olisi helppoa kerätä, koska vaikkapa metsään laskeutuvat roskat tappavat sivilisaatiosta erossa olemisen mielikuvan kesäisellä luontoretkellä.

Täysin oma lukunsa on ilotulituksista syntyvä melusaaste, joka saattaa saada kalenterin päiviä laiskasti seuraavan luulemaan, että itänaapuri on tehnyt yllätyshyökkäyksen. Myös lemmikit ovat näinä kahtena juhlapäivänä kovilla. Monet omistajat joutuvatkin syöttämään karvakaverinsa rauhoittavilla tarpeeksi kovaan tokkuraan, jotta eläin ei ravaisi itseään hengiltä paukkeen alkaessa.

En voi itse luvata, että en ikinä enää ostaisi ilotulitteita, mutta jos niin teen aion käyttäytyä luontoa ja muita ympärilläni olevia kunnioittaen.