Osakesäästötili on yksi keino kerätä varallisuutta. (Kuva: Pexels-Photo)

Eräs viimeisistä viime hallituksen loppuun saatetuista projekteista on piensijoittajia innostamaan tarkoitettu osakesäästötili. Asiaa koskeva laki tulee voimaan vuoden 2020 alusta, ja eduskunta hyväksyi asian viime metreillään, tämän vuoden maaliskuussa. 

Osakesäästötilin tarkoitettuna houkuttimena on veroseuraamusten vapaampi hallinta myös yksityisille piensijoittajille. Esimerkiksi Pörssisäätiön verkkosivulta löytyy selvitystä aikataulusta ja osakesäästötilin periaatteesta.

Ilkeämielinen kommentaattori väittäisi, että tämän uuden säästämismuodon lanseerauksella saatiin huomio kätevästi vietyä silloisen pääministeri Sipilänkin käyttämästä vakuutuskuori-tyyppisen sijoitusmuodon poikkeuksellisen lempeästä verokohtelusta. No, hallitus siis sai päätetyksi, että näiden varakkaimmille sijoittajille tarkoitettujen vakuutuskuorten verokohtelu muutettiin tavallisia rahastosijoituksia vastaavaksi, eli pääomaveroja pitää maksaa voittojen suhteessa, jos varoja nostaa.

Samalla kertaa pohjoismaisilta naapureilta katsottiin mallia, ja suunniteltiin suomalainen versio osakesäästötilistä – tilimuodosta, jollaisia siis naapureillamme on jo toiminnassa. Ja tämän sijoitusmuodon on tarkoitus tuoda piensijoittajien ulottuville vakuutuskuoria vastaava – ja nimenomaan vakuutuskuorten uutta, hieman kiristynyttä verotuskäytäntöä noudatteleva tilityyppi.

Osakesijoittajat ovat tähän mennessä maksaneet jokaisesta osakemyynnistään myyntivoittoveroa pääomatuloveroprosentin mukaan. Tappiot toki on saanut vähentää verotettavasta myyntivoitosta, jos on ollut mistä vähentää.

Osakesäästötilissä on sen sijaan ideana, että kun tilille laittaa rahaa, sen voi sijoittaa kotimaisiin tai ulkomaisiin pörssiosakkeisiin. Kun osakkeille maksetaan osinkoa, rahat tulevat osakesäästötilille. Samoin myynnin yhteydessä myyntihinta. Ja nyt tilin haltijan ei tarvitse maksaa veroja näistä tuotoista, ennen kuin nostaa varojaan pois tililtä, jolloin hän maksaa veroja normaalisti saamastaan kokonaisvoitosta. 

Sijoittajan etuna siis on, että niin kauan kun sijoituksia ei nosteta, korkoa korolle -ilmiö toimii vähän tehokkaammin, ja verotuksen voi lykätä niin pitkälle kuin haluaa. Ääritapauksessa verot voi jättää perikunnalle, jos ei sijoitusrahojaan tarvitse.

 

 * * * * *

 

No, mullistaako tämä tuote sitten piensijoittajan sijoitusmaailman? Tuleeko tästä osakesäästötilistä yhdessä yössä se tavallisempi sijoitusmuoto, ja jääkö niin sanottu tavallinen, nykysääntöjen mukainen osakesijoittaminen harvinaisemmaksi?

Selvä vastaus, on ei, joka lauseeseen. Selvin este on sijoitukselle annettu yläraja. Hallitus katsoi poliittiselta kannalta turvallisimmaksi korostaa nimenomaan piensijoittajan etua, ja määräsi sijoitettavan summan ylärajaksi 50 000 euroa.

Oliko tästä kuinka suuri imagohyöty – en tiedä. Ei tarvitse mennä kovin paljoa vasemmalle, että 50 000 näyttäytyy valtavana summana, joka on arkipäivää vain suurrikkaalle väestönosalle, jota porvarihallitus muutenkin suosii. Ja jokainen Kokoomusta suopeasti katsova piensijoittaja toteaa, ettei noin pieni yläraja riitä mihinkään – ainakaan ensi vuonna, kun siihen mennessä viimeistään on miljoona tilillä.

Eli löytyykö kovin isoa joukkoa, jolle tämä ei ole liioiteltua rikkaiden tai köyhien suosimista? Varmasti poliittisista kannoista riippumattakin ihmisten varallisuudet vaihtelevat Suomenkin oloissa rajusti. Yksi saa perintönä satojatuhansia tai miljoonan, toinen ei lainkaan. Sille ensimmäiselle 50 000 euroa on näpertelyä, ja jälkimmäiselle osakesäästötilin ajatuskin voi olla kaukainen.

 

* * * * *

 

Jos nyt riittävän isolle joukolle tuon alle 50 000 euron sijoittaminen osakkeisiin tuntuu järkevältä, onko se kannattavaa? Esimerkiksi OP tai Nordnet eivät verkkosivuillaan ole vielä tätä kirjoitettaessa julkaisseet hinnoitteluaan, joten hinnoittelulla tämä tilimuoto on tämän hetken tietojen mukaan ainakin vielä mahdollista saada vaipumaan unohduksiin. 

Mutta kaikista esteistä ja hidasteista huolimatta toivon onnea ja menestystä osakesäästötilille. Jos sen joissain tapauksissa hiukan hankalastikin ennakoitava veroetu houkuttelee tavallisia keski- ja pienituloisia suomalaisia sijoittamaan pieniäkin rahamääriä pitkäjänteisesti, niin siitä on heille vain hyötyä. 

Se että ruotsalaiset kansankapitalistit ovat olleet varallisuuden keräämisessä meitä parempia, ei tarvitse olla lopullinen kohtalo. Voimme ottaa mallia rikkailta naapureiltamme. Pientenkin pääomatulojen tuomasta taloudellisesta liikkumavarasta ei varmasti ole kenellekään haittaa. Pakkohan ei kenenkään ole rahojaan sijoittaa.