Etäopiskelu on tullut tutuksi toisen asteen oppilaitoksissa ja korkeakouluissa opiskeleville viimeisen vuoden aikana. Aamulla herätään ja valmistaudutaan painamaan linkkiä eikä juosta bussiin. Muutama vuosi taaksepäin, kun itse opiskelin lukiossa, taistelin sen eteen, että olisin saanut tehdä edes yhden kurssin etänä. Tämä oli mahdollista vain ani harvoin. Mikä unelma opiskella itsenäisesti kotona! Ei tarvitse liikkua sängystä mihinkään, jos ei halua. Nyt, kun kaikki tehdään yksin kotona, ovat etäilyn haittapuolet tulleet esiin. Loppuunpalamisen riski kasvaa neljän seinän sisällä.
Burnoutin eli loppuunpalamisen vaara piilee jokaisen elämässä, joka tekee yli voimavarojensa, oli sitten töissä tai koulussa. Väittäisin, että opiskelijalla, joka tekee minimimäärän tai enemmän töitä opintojensa eteen, on jo paljon tekemistä. Vaatii hyvää aikatauluttamista, jotta työt valmistuvat ja jotta aikaa jää myös palautumiseen. Vaikka työmäärä etänä olisi sama kuin normaalisti, se vaatii paljon enemmän. Opiskelijoilta odotetaan saman verran, jos ei jopa enemmän kuin normaalisti. Opiskelu vaatii alasta riippumatta kovaa aivotyötä. Päntätään tietoa päähän, ratkaistaan ongelmia tai tehdään luovaa työtä, kuten kirjoitetaan.
Isoin ongelma etänä olemisessa on siinä, että vapaa-ajan ja työajan raja hälvenee. Vapaa-aika ja matkoihin kulunut aika vietetään siinä tilassa, jossa juuri kahdeksan tuntia opiskeltiin. Tällöin on paljon vaikeampi antaa itsensä levätä, kun tuntuu, että pitäisi avata se vieressä oleva läppäri ja jatkaa pänttäämistä. Samoin tärkeän sosiaalisen tuen saaminen on vaikeampaa ja avun pyytämisen kynnys kasvaa. Etänä on paljon helpompi tippua kelkasta ja missata luentoja tai tehtäviä, mikä johtaa työmäärän kasautumiseen. Jos on vaikeuksia pysyä mukana tai keskittyä luennolla, on helpompaa sukeltaa mustan Zoom-ruudun taakse mikki mutella ahdistumaan. Myös itsenäistä opiskelua on luonnollisesti enemmän, mikä vaatii paljon itsekuria häiritsevässä tai epäsopivassa ympäristössä.
Elämme maailmassa, jossa työpanoksella mitataan ihmisarvoa ja jossa on erittäin helppoa palaa loppuun, erityisesti jos on eristyksissä tämän tunteen kanssa. Opiskelu on tällä hetkellä yhä useammalle vaikeaa, ja erityistä huolta kannan heistä, jotka aloittivat koulun viime syksyllä täysin etänä ja heistä jotka hakevat tänä keväänä kouluun. Motivaation ylläpitäminen voi tuntua mahdottomalta ja keskittyminen ponnistelulta. Tässä kolumnissa keskityin erityisesti opiskelijoihin, mutta sama pätee kaikkiin, joita tilanne koskettaa. Me kaikki yritämme parhaamme ja totumme edelleen uuteen, ja sen pitäisi riittää.
