Moni mieltää kiusaamisen olevan vain fyysistä, kuten potkimista, ulkopuoliseksi jättämistä tai esimerkiksi toisen tavaroiden hajottamista.
Tai sitten sanallista, haukutaan ja pilkataan tai puhutaan toisesta pahaa selän takana.
Kiusaamista on kuitenkin myös se, että hyväksytään ja annetaan sitä tapahtuvan. Nähdään asia, mutta ei yritetä estää sitä mitenkään. Siihen ei puututa sanoin tai teoin, eikä kiusattua puolusteta tai vaikka kerrota aikuiselle asiasta.
Monet lapset tekevät tätä tiedostamatta, jolloin sekin on myös eräänlaista kiusaamista. Lisäksi pelko siitä, että tulisi näin myös itse kiusatuksi, saa jäämään taka-alalle.
Kiusaamisen rajat eivät ole aina niin selkeät
Kiusaamisella nostatetaan omaa itsetuntoa tai halutaan laskea sitä toiselta. Kuvitellaan, että kun olet kiusaaja etkä kiusattu, olisit jotenkin coolimpi.
Sanonta “rakkaudesta se hevonenkin potkii” on typerä, koska sillä tavallaan hyväksytään kiusaaminen. Kuvitellaan tilanne, että joku poika vaikka tönäisee tytön maahan. Tyttö kertoo tästä jollekin ja saa vastaukseksi, että poika on varmasti ihastunut, koska teki niin. Ja vaikka asia olisi näin niin onko se silti oikein? Saako tuolla perusteella kiusata toista?
Mutta mikä on pahinta kiusaamisessa, kouluissa sitä tekevät myös opettajat.
On kouluja, joissa opettajat näkevät kiusaamista paljonkin puuttumatta tapauksiin.
Tai sitten opettajat itse kohtelevat oppilaita eriarvoisesti väärin perustein. Esimerkiksi jos toinen oppii eri tavalla tai on hiljaisempi. Tällaisissa tapauksissa ei pitäisi olla oikeaa tai väärää tapaa, jolloin oppilaita tulisi kohdella samanarvoisesti.
Opettajilla on kuitenkin vastuu siitä, että opiskelijoiden on turvallista tulla kouluun, ilman pelkoa siitä, mitä päivän aikana joutuu taas sietämään.
Hyvä opettaja tarkkailee oppilaiden käyttäytymistä toisiaan kohtaan tunneilla, taukojen aikana, syömässä ollessa. Vapaa-ajalla tapahtuvaa kiusaamista on vaikea nähdä, mutta monesti se näkyy koulussa ollessa. Jääkö joku aina yksin tai onko hän yhtäkkiä jäänyt ulkopuoliseksi? Jos tavaroita on vaikka hajotettu tai viety, sen voi monesti aistia lapsen vastauksista ja olemuksesta pelokkuutena.
Hyvä opettaja puuttuu aina kiusaamiseen.
Myös aikuiset tarvitsevat tukea
Koulukiusaamisessa on vielä se erikoista, että sen luulisi kuuluvan vain ala-asteelle, mutta aina sitä silti esiintyy myös aikuisten keskuudessa.
Tällöin opettajat ehkä vielä harvemmin puuttuvat asiaan tai ylipäänsä seuraavat sitä. Oletetaan, että kyllä aikuinen ihminen osaa puolustautua. Mutta meitä on monenlaisia ihmisiä, eivätkä kaikki osaa puolustaa itseään. Silloin kiusattu jää yksin asian kanssa.
Koulukiusaamisen ehkäisystä puhutaan peruskoulussa, miksei myös aikuisopistoissa?
Ei ole paikkaa kuitenkaan, missä sitä ei voisi kokea. Siksi tähän tulisi kiinnittää enemmän huomioita ja puhua asiasta myös aikuisten keskuudessa.
Kiusaamisesta jää lähes poikkeuksetta jonkinlainen trauma, eivätkä muistot kiusaamisesta koskaan häviä. Kiusattu tulee kantamaan aina mukanaan sitä taakkaa, oli sitten kyseessä lapsi tai aikuinen.
Vapaa-ajalla turvaudumme kiusaamistapauksissa vanhempiin, sisaruksiin tai vaikka ystäviin.
Koulussa sen henkilön tulisi olla opettaja. Hän on aikuinen, johon meidän tulee voida luottaa ja saada tältä turvaa. Hän ei saa olla se, joka kiusaa tai hyväksyy sen.
