“Boulderointi on kuin 100 metrin sprintti, se vaatii sekä tekniikka että voimaa”, kuvailee Joonas Sailaranta. Kuvassa Paavo Poutiainen.

KiipeilyAreena avasi majesteettisesti ensimmäisen seinäkiipeilyhallinsa vuonna 2010 Helsingin Salmisaareen. Halli on edelleen pohjoismaiden suurimpia seinäkiipeilyhalleja. Toiminta on laajentunut vuosien myötä, ja toimintapisteitä löytyy myös Helsingin Kalasatamasta ja Vantaan Tammistosta.

“Viisi kuudesta perustajajäsenestä myi KiipeilyAreena-osakkeensa vuodenvaihteessa 2018-2019, norjalaiselle yhtiölle”, tiedottaa Joonas Sailaranta.

“Toivottavasti minulla on taas enemmän aikaa kiipeillä”, kertoo Sailaranta päätöksestään myydä osakkeensa.

Joonas Sailaranta laittaisi kiipeilyhallin taustamusiikiksi kiipeilyelokuvista tuttua musiikkia.

Sailaranta, joka on harrastanut kiipeilyä 25 vuotta, vastaa nykyään KiipeilyAreenan markkinoinnista, sekä kiipeilijöiden turvallisuudesta. 

Viikonloppuisin on ruuhkaista

Aikaisin perjantai-iltapäivällä tunnelma on Salmisaaren hallissa rento. Taustalla soiva lattarimusiikki dominoi tilaa, mutta musiikki ei vaikuta haittaavan köysikiipeilijöiden keskittymistä. Jo kello 15 jälkeen alkaa tunnelma tiivistymään.

Salmisaaren KiipelyAreenan hallipäällikkö Aki Pakarinen kiipeilemässä.

Viikonloppuisin riittää vilskettä.

“Pelkästään lauantaisin meillä voi olla jopa 150 täysin uutta asiakasta, jotka haluavat tulla kokeilemaan kiipeilyä”, Sailaranta kertoo. 

Turvallisuus on korkein prioriteetti

Jokaista uutta asiakasta opastetaan itsevarmistavien laitteiden käytössä. Laitteet ovat käytännössä hyvin helppokäyttöisiä. Yksi suurimmista turvallisuusriskeistä lienee se, että kiipeilijä itse laiminlyö tarkistaa onko itsevarmistavan laitteen koukku kunnolla kiinni turvavaljaissa.

Ilman kansallista varmistuskorttia ei ole asiaa köysikiipeilyseinille, eli niin sanotuille  ylävarmistus- ja liidaus-reiteille. Varmistuskortti osoittaa, että kiipeilijällä on vaadittavat taidot, joita voi opetella viikoittain järjestettävällä alkeiskurssilla.

Salmisaaren korkein köysikiipeilyseinä on 29 metriä. Kiipeilyreittejä on noin 200, ja reitit vaihdetaan uusiin keskimäärin neljän kuukauden välein. 100 erilaista boulder-reittiä uusitaan kahdeksan viikon välein, joten haastetta riittää vuoden jokaisena päivänä.

Kiipeily on ihmiselle luonnollista

“Nuorimmat kiipeilijämme ovat 3-4-vuotiaita”, Sailaranta kertoo hymyillen.

“Vanhemmat tuovat lapsensa kiipeilemään, ja ovat ihmeissään miten hyvin lapset osaavat kiipeillä itsevarmistavilla laitteilla”, hän jatkaa.

“Kiipeily ei ole laji, vaan perusverbi”, Joonas Sailaranta sanoo.

Sailarannan mielestä kiipeily on yhtä luonnollista kuin konttaus, kävely tai juoksu.

“Vanhin kiipeilijämme tähän mennessä on ollut 80-vuotias”, muistelee Sailaranta.

Aki Pakarinen ja Adrian Hornsby ovat ystävystyneet yhteisen harrastuksen myötä.

53-vuotias Marja kertoo hurahtaneensa lajiin puolivahingossa.

“Olin täällä lastenvahtina, kun lapsen äiti oli kiipeilemässä, ja sitten minäkin innostuin”, Marja kuvailee ensikosketuksensa Salmisaaren KiipeilyAreenaan.

“Täällä on rento fiilis ja henkilökunta neuvoo. Ei tarvitse osata mitään etukäteen”, Marja iloitsee.

Boulderointi tarjoaa fyysistä haastetta 

Kiipeilyreitit ovat värikoodeilla merkitty. Paavo Poutiainen kiipeilemässä lilan väristä reittiä.

Paksut patjat pehmentävät mahdollista kaatumista boulderointi-seinältä. Boulderoinnissa kiipeillään ilman turvavaljaita matalampia kiipeilyreittejä.

“Boulderoinnissa kiipeilijöillä on yhteinen vihollinen, eli seinä”, vitsailee ranskalaissyntyinen Adrian Hornsby.

“Tämä yhdistää ihmisiä, joten boulderoinnin kautta voi myös löytää uusia ystäviä”, Hornsby jatkaa.

Ranskalaissyntyinen Adrian Hornsby käy muutaman kerran viikossa kiipeilemässä Salmisaaren KiipeilyAreenassa.

Adrian Horsby on oikeassa. Ei tarvitse kuin mennä paikan päälle ja kysyä muilta harrastajilta apua, niin he jakavat iloisesti omia vinkkejään ja niksejään. Myös ensikertalaiset otetaan avosylin vastaan.

Salmisaaren KiipeilyAreenalla vallitsee kannustava ilmapiiri, ja täällä iloitaan yhtä paljon toisten onnistumisista, kuin omista.

KUVAT: (Monika Mäkitalo)

Monika Mäkitalo