Kuva: Flickr/Scott

 

Onnelisuutta leimaa usein sen etsiminen. Ikään kuin se olisi jossain kaukana, ulottumattomissa. Kuin siihen tarvitsisi tavaroita, laukkuja, ulkomaanmatkoja ja korkeita statuksia.

Mitä onnellisuus oikeastaan on?

Onnellisuuden on sanottu koostuvan muun muassa siitä, että löydämme jotakin, joka tyydyttää meidät täysin. Myös hyvän tuurin tai onnen omaamista on pidetty olennaisena onnellisuuden kokemisen kannalta.

Aristoteleen mielestä onnellisuus on jokaisen ihmisolennon kaikkein korkein halun kohde ja päämäärä. Mitä jos kaikki olisi onnellista ja hyvää, voiko ilman hyvää olla huonoa, miten silloin tietäisimme mitä huono on? Kontrastit tekevät elämästä muuten kiinnostavaa. Aristoteleles on myös sanonut että onnellisuuden saavuttaa harjoittamalla kaikkein parasta kykyään. Mitä on syvä onnellisuus? Se on iloa ja rauhaa. Ehkäpä tunnetta siitä että kaikki on todella hyvin.

Tänään omaa onneani ovat Spotifysta soivat vanhat lempibiisit jotka tuovat muistoja mieleen. Ehkä loppupeleissä onnen aiheita on enemmänkin, kun osaamme katsoa oman kuplamme ulkopuolelle.

”Kaikki kuolevaiset etsivät onnea, joka on merkki siitä, että kenelläkään heistä ei sitä ole.” –Baltasar Gracián

Miten onnen voi siis yksinkertaisimmillaan saavuttaa? Tekemällä itselle mieleisiä asioita. Mutta voiko jonkun ihmisen korkein päämäärä tosiaan olla luksuslaukut, ulkomaanmatkat ja muutenkin ns. helppo elämä? Se on ainakin kuva mitä media ja yhteiskuntamme sylkee. Kaunista ja helppoa. Mutta onko siinä jotain vikaa? Toisaalta lentomatkat, luksuslaukut ja statuksenhavittelu saastuttavat maailmaamme, eivätkä pelkästään ilmakehää vaan myös kollektiivista tietoisuuttamme.

Mitäpä jos tulevaisuutemme olisi olla yhtä isoa hippikommuunia: Kaikki olisi pelkästään luonnonmateriaaleista valmistettua, ruoka täysin vegaanista, hiuksien harjaaminen olisi kiellettyä ja alkoholin sijaan tarjolla olisi psykedeelisiä nautintoaineita. Kuinka moni pystyisi todellisuudessa seistä tämän takana?

Ihminen joka uskoo että saavuttaessaan jotain hänestä tulee onnellinen  jahtaa todellisuudessa vaan aina seuraavaa asiaa ja pysyy täten tyytymättömänä. Tyytyväisyys taas on eräänlaista onnellisuutta.

Hedonisteille nautinnon tavoittelu on päämääristä suurin. Ihana ajatus, vaan voiko niin tosiaan elää? Mitä tapahtuisi jos alkaisi keskittymään maksimaaliseen nautintoon, ihan kaikessa. Alkoholi- & huumeongelma, liikalihavuus, vaiko täyspainoinen onni?

Kukakohan on sanonut: ” Onnen odotus on onni itse, onnen täytymys on sen surma.”

Onkohan Onnellisuuskin kohtalon omaa, voimmeko todellisuudessa vaikuttaa yhtään mihinkään?