Varmaankin jokaisen elämässä tulee vastaan hetki, jolloin on tarve uusiutua. Minulle kävi näin.

Aloin ajatella ääneen: haluaisin oppia kirjoittamaan. Ymmärrän, että taustaani ajatellen tällainen haave voi tuntua hieman erikoiselta, olenhan suomen kielen maisteri ja opettaja. Mutta. Vaikka osaankin laittaa pilkut paikoilleen, en ole koskaan julkaissut mitään. Enkä tiennyt, mistä omatoimisesti aloittaa; päiväkirjat pysykööt pöytälaatikossaan. Tiesin vain, että jos haluaisin tämän vaikean taidon oppia, pitäisi mennä kouluun. Ja niinpä sitten menin.

Olin kuullut Laajasalon opiston medialinjasta jo monta vuotta sitten. Istuin haaveellisena kuuntelemassa silloisen kouluni entisen opiskelijan tarinaa lukiolaisille siitä, miten hänestä tuli toimittaja. Vaikka olinkin oman alani valinnut opettajana, jokin kertomuksessa kiehtoi. Siispä tiesin mistä aloittaa. 

Oikeus opintovapaaseen perustuu opintovapaalakiin. Sen tarkoituksena on opintovapaajärjestelyä hyväksi käyttäen parantaa työelämässä toimivan väestön koulutus- ja opiskelumahdollisuuksia. Työntekijällä on oikeus saada opintovapaata, mikäli työssäoloaika ja muut tietyt ehdot täyttyvät. Minulla ne täyttyivät. Olin siinä onnellisessa asemassa, että elämänmuutos, välivuosi, oli mahdollinen.

(KUVA: pixabay.com)

Opintovapaa voi tarjota monia arvokkaita asioita. 

Uudet tiedot ja taidot. Motiivi kirjoittamiseen on henkilökohtainen, mutta opettajalle kaikki mediataidot ovat tätä päivää ja niiden päivittäminen ja itselle uusien asioiden oppiminen tärkeää. Samalla päivittyy oma näkökulma elämään: mitä kaikkea voikaan toteuttaa kuvan, videon ja radion avulla? Jää nähtäväksi.

Uudet ihmiset ja verkostot. Niitä ei liene koskaan liikaa, etenkään työelämässä. 

Kaiken kaikkiaan on hienoa, että yhteiskunta tukee elinikäistä oppimista ja että se erilaisilla tukijärjestelmillään kannustaa kansalaisiaan siihen. Opintovapaasta hyötyvät ne, jotka haluavat oppia omasta alastaan enemmän, kehittää ja monipuolistaa kykyjään. Toki on niitäkin, joille opintovapaa on portti uuteen ammattiin. Lopulta on paljon kiinni itsestä, miten uutta taitotietoaan pystyy omalla urallaan hyödyntämään ja soveltamaan.

Jos hyötyä miettii rahassa, ei aikuiskoulutustuelle putoaminen ole kovin kannattava ratkaisu. Se on kyllä opintovapaan ehdoton edellytys ja hyvinvointiyhteiskunnan etuja parhaimmillaan, mutta ei se kata kaikkia kuluja, opintolainaa on usein otettava. Keskeinen kysymys olikin, miten rahoitan opintoni. Joudunko ikuiseen velkavankeuteen? Henkistä pääomaa ei kuitenkaan voi mitata rahassa: kituutan mielelläni, jos sen vastapainona on uuden oppiminen ja tekemisestä nauttiminen, sanalla sanoen – sisäisen maailman rikastaminen.

Vuosi on vasta alussa, mutta kädet ovat jo syvällä savessa. Ihanaa.