Mihin identiteettimme nojautuu? Mistä elementeistä se koostuu? Kannattaako se rakentaa katoavien komponettien ympärille? Olenko pikkuporvari vai kuulunko alempaan kastiin?
Identiteetti tarkoittaa ihmisen käsitystä itsestään, joka muuttuu ja kehittyy vuorovaikutuksessa muiden ihmisten kanssa. Minäkuva alkaa kehittymään voimakkaasti erityisesti murrosiässä kun aletaan vertaamaan perheen arvoja muuhun maailmaan.
“Olen Suomalainen”
Turvallisin ja vankkumattomin identiteetin tukipilari on monelle suomalaisuus. Kari Tapio muistuttaa meitä siitä aina aika-ajoin kappaleella “Olen suomalainen”.
Miksi siihen on sitten turvallista nojata? No, Suomi ei ole katoamassa mihinkään, se elää historian kirjoissa, nykyhetkessä ja tulevaisuudessa, ei petä eikä jätä, niinkuin ystävä tai kumppani.
Universaalisti ajatellen valtiot kuitenkin perustuvat kansallisiin myytteihin. Kaksi suomalaista, jotka eivät ole aikaisemmin tavanneet toisiaan, saattaisivat vaarantaa henkensä pelastaakseen toisensa, koska uskovat Suomen valtioon, Suomen lippuun ja Suomen kansakuntaan. Mitkään edellä mainituista asioista eivät kuitenkaan ole olemassa missään muualla kuin ihmisten yhteisessä mielikuvituksessa.
Yhteiskuntatieteissä kansakuntia nimitetään kuvitelluiksi yhteisöiksi. Se tarkoittaa, että kansakunnat ovat olemassa vain siksi, koska ihmiset uskovat niihin, ja siihen, että niiden jäsenillä on jotain yhteistä. Yhteisö on kuviteltu, koska se jäsenet eivät tunne toisiaan. Eli onko kaikki sittenkin illuusioita? Ihmisen primitiivinen laumaan kuulumisen tarve on johtanut kollektiivisen kuvitelman kierteeseen.
Oma identiteetti vai omaksuttu identiteetti?
Suomalaisille on maalattu kuvaa nöyrästä, luontoa rakastavasta rauhan kansasta, josta tunnistan hyvin myös itseni. Elämme kuitenkin medioituneessa yhteiskunnassa, jossa käsitystä suomalaisuudesta tuottavat ja ylläpitävät erilaiset mediat, kuten tv-sarjat, elokuvat ja lehdet. Suomalaisuuden raamit eivät kuitenkaan ole tähtiin kirjoitettuja universaaleja lakeja ja siksi niitäkin on hyvä kyseenalaistaa aika ajoin. Kasvukipuja saattaa ilmentyä siinä vaiheessa, kun tutkitaan Suomen historiaa kulttuurisia vähemmistöjä kohtaan, kuten saamelaisia ja romaneja. Tällöin omaksutusta identiteetistä voi muodostua taakka, (pilkku) joka kannattaa käsitellä.
-Vain kriittinen ajattelija voi kohdata epävarman tulevaisuuden ja viisas tulkitsija menneisyyden ja historian, kirjoittaa Perttu Pölönen kirjassaan Tulevaisuuden lukujärjestys.
Identiteettiä kutsutaan vahvaksi ja kypsäksi silloin, kun pystyy elämään sopusoinnussa itsensä, valintojensa ja arvojensa kanssa. Tälläisiä ihmisiä pidetään ymmärtäväisinä ja työyhteisöön hyvin sopeutuvina. He ovat punninneet ja perustelleet omat valintansa ja voivat siksi puolustaa omia ajatuksiaan ja ymmärtävät myös muiden mielipiteitä.
Tähdätkäämme siis kaikki tähän. Jos elämä tuntuu olevan todella levällään ja pienimmistäkin kriiseistä on vaikea päästä yli, saattaa ongelmana piillä identiteettikriisi.
