Yhdysvaltain presidentin Donald Trumpin ehdokkuus Nobelin rauhanpalkinnon saajaksi jakaa mielipiteitä ja kuohuttaa maailmalla. Voisiko hänen kaltaisensa persoona saada palkinnon ja onko koko ehdokkuusasiassa ylipäänsä perää?
Trumpille on jo kahdesti ehdotettu Nobelin palkintoa, tällä kertaa hänen toimittuaan välittäjänä Israelin ja Arabiemiraattien sopimuksessa sekä hänen päätöksestä vetää Yhdysvaltain joukkoja Irakista.
Viime tammikuussa Donald Trump vihjaisi kannattajajoukolleen pitämässään puheessaan, että edellisvuoden lokakuussa myönnetty Nobelin rauhanpalkinto olisi pitänyt myöntää hänelle itselleen. Norjan parlamentin oikeistopopulistisen edistyspuolueen kansanedustaja Christian Tybring-Gjedde ehdotti palkintoa viime keskiviikkona 9. syyskuuta Trumpille. Liekö norjalainen parlamentaarikko ottanut kopin Trumpin heitosta. Kysymys kuuluu; onko Trump tehnyt enemmän hyvää kuin huonoa?
”Pystyttekö nimeämään henkilöä, joka on tehnyt enemmän rauhan eteen, kuin presidentti Trump?” äärioikeistolainen Tybring-Gjedde kysyi keskiviikkona. ”Komitean pitäisi katsoa faktoja ja tuomita häntä niiden pohjalta, eikä sen, miten hän joskus käyttäytyy,” Tybring-Gjedde lisää. Riittääkö se todella, että Trump edistää rauhaa yhdellä osa-alueella rikkoen sitä toisella? Hänen viestintänsä hämmentää: presidentin uransa aikana hän on antanut reilusti yli 20 000 väärää- ja harhaanjohtavaa tietoa sisältävää lausuntoa. Uransa ensimmäisten sadan päivän aikana presidentti antoi 492 väärää väitettä. 865 päivän kohdalla valheiden määrä kasvoi lähes 11 tuhanteen. Se tekee noin 12 väärää väitettä päivässä. Toisin sanoen Trump valehtelee enemmän kuin ihmiset pesevät käsiänsä – jopa näin korona-aikaan. Hänen uusimmaksi iskulauseeksi onkin noussut ”Promises kept” eli ”lupaukset pidetty”, joka jaksaa huvittaa maailmalla. Niin ristiriitaista kuin se onkin, ei hänen kannattajistaan ole sitä kyseenalaistamaan. On jokseenkin tragikoomista, ettei presidentin väärän tiedon levittäminen tule kenellekään yllätyksenä. Kyseisen presidentin ja hänen ydinryhmänsä puuhastelu on alkanut muodostumaan standardiksi, jonka seurauksena on ennemminkin poikkeuksellista, jos valheita ei pressitilaisuuksissa ”lipsahda”. Sellaisia päiviä on noin kymmenen sadasta. Tutkitusti. Jos Nobel-lautakunta nimittäisi palkinnon Trumpille, se tarkoittaisi, että jatkossa keinottelevat populistit sekä väärän tiedon levittäjät voisivat olla ehdolla. Eikös se niin ole, että huonokin maine on myös mainetta – vai mitä, Nobel-lautakunta?
Sopimus Israelin ja Arabiemiraattien välisten suhteiden normalisoinnista on ulkopoliittinen voitto Trumpin hallinnolle, joka vaikuttaa vielä monimutkaisemman Trumpin vaalikampanjan huipentumalta. Jos Trump voittaisi palkinnon, se olisi jo neljäs Nobel palkinto Israelin ja sen naapureiden välisestä rauhasta. ”Annammeko palkinnon Greta Thunbergille ympäristöasioista huutamiselle?” kysyy Tybring-Gjedde. ”Israelin ja Yhdistyneiden Arabiemiirikuntien tekemä sopimus voi merkitä rauhaa Israelin ja arabimaiden välillä. Se on kuin (Berliinin) muurin kaatuminen.” Hieno asia sinällään, jos nämä valtiot pääsevät edes tilapäisesti näennäiseen sopuun.
Nobelin rauhanpalkinto on kuitenkin aina ollut subjektiivinen. Toki on hyvästä, että palkinto sekä ymmärryksemme kestävän rauhan saavuttamisesta kehittyy. Ongelma kuitenkin piilee sen epäjohdonmukaisuudessa, jossa kunnia ei kannusta rauhaan. Tähän mennessä palkinnon ovat muun muassa saaneet Yhdysvaltain entinen ulkoministeri Henry Kissinger, joka oli monien konfliktien alku ja vain yhden loppu, sekä Äiti Teresalle, joka ilmoitti maailmanrauhan suurimman tuhoajan olevan abortti.
Sunnuntaina japanilainen sanomalehti Asahi Shimbun uutisoi, että Yhdysvaltain hallitus oli ”epämuodollisesti” pyytänyt Japania esittämään rauhanpalkintoa presidentti Trumpille. Tänä päivänä voi näköjään ostaa mitä tahansa, myös Nobelin palkinnon. Oli ehdokkuus ostettu tai ei, tuo se silti reilusti lisää maailmanlaajuista mainetta Trumpille, sekä avittaa äänien kalastelussa tulevia presidentin vaaleja varten – häntä tuskin miljoonan euron rahallinen palkinto kiinnostaa. Varsin tyylikäs tapa kiillottaa omaa sädekehäänsä. Minkäköhän palkinnon Trump saisi muun muassa siitä, kun hän kutsui COVID-19:sta huijaukseksi? Lopputulema on, että ihmisten käsitys oikeasta ja väärästä horjuisi, jos Nobel-lautakunta antaisi palkinnon Trumpille. Toisaalta kyllähän Hitlerkin sai ehdokkuuden samaisesta palkinnosta vuonna 1939, olihan keskitysleireillä orkesteritkin.
Pidättääkö maailma hengitystään odotellessaan lautakunnan tuomiota vai onko koko juttu pelkkä ankka tai suunnitelmallista propagandaa? Trumpin ehdokkuus osoittaa, että rauhalla oli mahdollisuus – ja se munattiin. Rauha ei tarkoita henkilökohtaisten sopimusten verkostoa rikkaiden psykopaattien välillä. Jos Trump tosiaan olisi paras ehdokas rauhanpalkinnolle, olisiko yksinkertaisesti parasta jättää palkinto jakamatta? Siinäpä olisi presidentin kampanjatoimistolle pohdittavaa.
Artikkelikuva: (Wikimedia Commons, Gage Skidmore) Yhdysvaltain presidentti Donald Trump puhumassa kannattajilleen.
