Liikunta on osa lähes jokaisen lapsen elämää. Melkein kaikki ovat joskus harrastaneet jotain. Olympiakomitea kertoo, että 90% koululaisista vastasi kysymykseen “onko sinulla jokin harrastus” myöntävästi ja noin puolet harrasti liikuntaa jossakin seurassa. Mutta onko liikunnan harrastaminen kaikille mahdollista?
Itse olen sitä mieltä että liikuntaharrastukset korkeammalla tasolla ovat liian kalliita, minkä takia se on vain mahdollisia parempiosaisille. Seurojen kausimaksut voivat olla niin suuria, että ei niin varakkaat perheet eivät pysty niitä maksamaan ja voin sanoa näin, koska olen itsekin kokenut tämän tilanteen. Nuorena poikana pelasin jalkapalloa Raisiossa, joka on pieni kaupunki ihan Turun vieressä. Tuntui, että kehitykseni alkoi olla kovassa nosteessa ja isompien seurojen, kuten TPS:än ja Interin valmentajat saivat kuulla asiasta. Valmentajat soitti perään ja kyseli kiinnostusta liittyä, mutta vanhempani antoi heti kieltävän vastauksen tietäen kausimaksujen määrän, mihin meidän perheellä ei riittänyt varat.
Vähän vanhetessa olen myös huomannut muiden ihmisten siirtyvän takaisin pikkuseuraan pelaamaan, vain kausimaksujen takia tai sitten on ihan kokonaan lopettanut. Tästä päästään siihen, että pitääkö syntyä rikkaaseen perheeseen, jotta voi pelata koko nuoruuden kovalla tasolla? Tottakai kaikista lahjakkaimmat nuoret saattaa selvitä helpommalla, jos seura on valmis maksamaan esimerkiksi asumisen ja kulkemisen treeneihin.
Tässä asiassa on se kolikon kääntöpuolikin. Jos ei mietitä rahaa, vaan esimerkiksi geenejä.
Ei kaikista tule korkeushyppääjiä tai omista nopeita jalkoja. Tottakai kaikki voivat kovalla työllä saavuttaa mitä tahansa, mutta olen sitä mieltä, että geenit ovat iso osa urheilijaksi kasvamista. Mieti vaikka jamaikalaisia pikajuoksijoita tai kenialaisia pitkän matkan juoksijoita. Tosi iso määrä sairauksistakin on geneettisiä ja periytyy vanhemmilta. Ne voivat estää harrastusmahdollisuudet. Onko syntyjään atleettiset ja terveet ihmiset parempiosaisia?
Suomessa meillä on onneksi siinä mielessä asiat hyvin, että harrastustoimintaa on paljon ja kaikilla on siihen mahdollisuus. Useimmat seuratkin ottavat mielellään lisää nuoria lajiinsa mukaan ja vähän vanhemmille nuorille on eritasoisia jengejä, joissa voi pelata, ottaa sitten lajin tosissaan tai ei. Välttämättä kaikkialla maailmassa asiat ei ole näin. On paljon tarinoita esimerkiksi brasilialaisista jalkapalloilijoista, jotka kykyjenetsijät ovat löytäneet jostain pieneltä kujalta potkimasta peltitölkkiä kengistä tehtyihin maaleihin. Kuinka monta tähtipelaajaa on mennyt ohi vain sen takia, että heitä ei olla löydetty, kun ei ole ollut pelaajalla mahdollisuutta liittyä mihinkään seuraan?
