Koripallo on laji, jossa pituus ratkaisee. Korirengas on 305 senttimetriä lattiasta, joten donkkaaminen onnistuu vain erittäin pitkiltä tai utopisen ponnistusvoiman omaavilta pelaajilta. Koripallo ei kuitenkaan ole pelkkää donkkaamista, vaan pituudesta on myös hyötyä levypallojen haalimisessa ja blokkaamisessa
Perustuuko lajin fundamentaalinen idea ja metapeli liikaa pelaajan pituuteen? Vain yksi prosentti Yhdysvaltojen, eli lajin ykkösmaan väestöstä on yli kaksi metriä pitkiä. Verrattaessa NBA:han, jossa keskipituus oli kaudella 2019/2020 199 senttimetriä voidaan todeta, että vain marginaalinen osa väestöstä kuuluu edes liigan keskitason raameihin. Vielä pienempi osa väestöstä on niin pitkiä, että heidän pituutensa pistävät kykyjenetsijöiden silmään. Tämä johtaa siihen, että ylipitkiä pelaajia rekrytoidaan kansallisen tason joukkueisiin jo lukio-iässä pelkän pituutensa vuoksi. Urheilun kuuluisi perustua taitoon ja lahjakkuuteen, mutta jos yksi lahjakkuuden piirteistä on pituus, niin onko kyseessä enää urheilulaji vai rikkooko tämä ajattelutapa urheilun sielun koko lajista?
Kun laji on niin pituuteen perustuva ei sen sisäisillä taidoilla, kuten heittotekniikalla tai kuljetuksen nopeudella ole niinkään väliä, jos vaadittavaa atleettisuutta löytyy.
Todisteita tästä löytyy myös lajin ykkösliigasta NBA:sta, jossa 90-luvulla kaksi mestaruutta Houston Rocketsien riveissä voittanut nigerialainen Hakeem Olajuwon aloitti koripallon pelaamisen vasta 15-vuotiaana pelattuaan aiemmin vain jalkapalloa ja lentopalloa. Toinen esimerkki tästä on NBA:n kaikkien aikojen pisin pelaaja sudanilainen Manute Bol, joka oli kaksi metriä ja 31 senttiä pitkä. Kuten Olajuwon myös Bol aloitti jalkapallon parissa, mutta lopetti pituutensa takia, myöhemmin teini-iässä hän aloitti koripallon. Sudanissa vierailulla ollut yhdysvaltalaisvalmentaja sai Bolin muuttamaan Yhdysvaltoihin pelatakseen Clevelandin yliopistossa, mutta Bollin siirtyminen kouluun evättiin, koska hänellä ei ollut syntymätodistusta. Bol pelasi vuoden ajan yliopistokoripalloa Bridgeportissa, joka pelasi Division II-tasolla. Lopulta Manute Bol pelasi 10 kautta NBA:ssa, mutta kysymys kuuluukin, pidettiinkö Bol ja Olajuwon joukkueissaan mukana vain heidän uskomattoman pituuden ja heitä katsomaan tulleiden ihmisten lippurahojen takia? Yliopistossa pelatessaan Bolin joukkueen 1800-paikkainen areena oli usein loppuunmyyty. Ennen Bolin liittymistä joukkueeseen Bridgeportin pelejä tuli katsomaan noin. 500-600 silmäparia.
Lahjakkaita koripallopelaajia scoutatessa yksi ensimmäisiä asioita, joita pelaajasta mainitaan, on tämän pituus. Jokainen joukkue tarvitsee pitkiä pelaajia kokoonpanoonsa, että aiemmin mainitut levypallot ja blokit saadaan hoidettua.
Mitä järkeä on siis lajissa, jossa pituudella, eli sellaisella asialla, mihin pelaaja ei juuri itse kykene vaikuttamaan treenaamalla on näin iso osa?
Jussi Kontola
(Kannen kuva: Wikipedia Commons)
