Ulkona sataa vettä ja on synkkää. Sellainen normaali marraskuun päivä, ainakin Suomessa. Olihan edellisenä viikonloppuna vuoden harmain päiväkin.
Iso puoliksi tyhjä parkkipaikka saa miettimään, olemmeko oikeassa paikassa. Hetken ympärille katseltuamme, löydämme pienen punaisen kyltin, joka ohjaa meidät sisätiloihin. Tuulikaapissa seisoo kaksi naista, jotka ojentavat meille ensin muutaman ruiskaisun käsidesiä ja lopuksi myös kasvosuojaimet. Kävelemme pitkää valkoista käytävää pitkin, jonka toiseen reunaan on kerääntynyt jonollinen kasvosuojallisia henkilöitä. Viemme takit narikkaan ja suuntaamme vessajonoon. Seuraavat kaksi tuntia pitäisi istua hiljaa ja paikoillaan, joten täytyy pelata varman päälle. Reipas naisääni kantautuu vessaan asti, nyt pitäisi mennä paikoilleen istumaan.
Kävelemme jonossa pienissä turvaväleissä kohti valtavan kokoista studiotilaa. Yleisökapasiteettia on pienennetty runsaasti vallitsevan tilanteen takia, joten istumme isoilla turvaväleillä toisistamme. Edessämme on valtavan kokoinen pöytä, jonka ääreen mahtuu useampi henkilö samanaikaisesti. Pöydän sivuille on kasattu lavasteita, jotka koostuvat muun muassa tynnyreistä, erilaisista puuesineistä, auton puskureista ja ovista. Valaistus on katsomossa lähes olematon, mutta sinertävät loisteputket lavasteiden ympärillä antavat kivan tunnelman koko tilaan.
Käytävältä aikaisemmin kajahtanut naisääni toivottaa kaikki tervetulleiksi ja neuvoo yleisöä taputtamaan hänen käskystään tietyn merkin nähtyämme. Hän kertoo seuraavan kahden tunnin suunnitelman, tapahtuman kulun ja kertoo, miten kamerat yleisön yllä kulkevat. On aika laittaa show käyntiin.
Raikuvien aplodien tahdissa yleisön edessä olevan suuren pöydän ääreen marssii kolme vakiopanelistia, juontaja ja jakson vieras. He tervehtivät yleisöä reippaasti ja kiittävät turvarajoitusten noudattamisesta. Tämä hetki herättää jo paljon tunteita ja oman hengityksen tuoksuja, onhan maskin alta hengittäminen välillä epämiellyttävää. Yleisölle kerrotaan, että kuvaukset alkavat kymmenen sekunnin kuluttua. On aika hiljentyä. Kuvaajat ja muut työntekijät ovat tarkasti asemissaan.
Tuttu melodia paukahtaa kaiuttimista ilmoille ja aplodien tahdit kaikuvat studiotiloissa. Yleisöön välittyy vilpittömän hyvä meininki kaikkien esiintyjien kesken. He nauravat paljon ja kunnioittavat toistensa puheenvuoroja. Puheenvuorot käsittelevät etukäteen ohjelmaan lähetettyjä ihmisten arkipäivän ongelmia. Ne voivat olla hyvin maanläheisiä tai täysin boksin ulkopuolelta. Ongelmien läpikäynti herättää pöydän ääreen monenlaista usein huumorilla varustettua keskustelua. He kettuilevat toisilleen, pohtivat yhdessä ihmisten ongelmatilanteita ja koittavat keksiä ratkaisuja näihin arkisiin tilanteisiin. Panelistien puheenvuorot saavat parhaimmillaan yleisön jopa ulvomaan naurusta. Vakiopanelistit koostuvat kolmesta mieskirjailijasta, joille naisjuontaja joutuu välillä hakkaamaan tahtia rauhallisemmaksi, sillä ohjelman asiat saattavat välillä lähteä pahastikin lentoon.
Kuitenkin, heidän keskinäinen kemiansa on ihailtavaa ja huomaa, että he ovat alansa ammattilaisia. Tässä lähetyksessä ei juuri vakavia hetkiä nähty.
Pitääkö olla huolissaan?
