“Ahdistaa. Pakko pelata lisää. Mun on ihan pakko voittaa hävityt takas. Jos mä nyt vielä yhden 10 euroa laittaisin. No ehkä vielä 20 euroa. Oliskohan tänään jotain hyviä tarjouksia? 20 euroa pelirahaa 10 eurolla, natsaa mulle. Ei hitto, nyt menee hyvin. No jos mä nyt vielä 100 euroo laitan, voitan sit ainaki omat takas. Nyt tuplataan riskillä. Voi vittu. Kello on 1 yöllä ja mä oon hävinny 600 euroa taas. Mitä mä teen? Ahdistaa.”
Peliriippuvuus. Itse kun tota sanaa makusteli suussa joitakin aikoja sitten, ärsytti ja suututti se mua todella paljon. Että eihän tällaista “sairautta” voi edes olla? Jokainen ihminen itse kontrolloi itseään ja jumalauta ottaa itseään niskasta kiinni ja päättää, et nyt loppu. Nyt tuli piste näille touhuille. Ei se peli pakota sua pelaamaan, vaan se olet sinä itse, joka sitä “pyöräytys” tai “play” nappia painat. Sinä itse hallitset omaa elämääsi.
Mulla meni kauan tajuta, että oikeasti, ihmiset kärsii tosi vakavistakin peliriippuvuuksista, ja joutuu käymään ihan hoidoissakin sen takia. Nyt mä ymmärrän. Mietityttää, että kuinka vakavaksi tilanne on tällä hetkellä mennyt tän rakkaan ystävämme korona takia. Yritykset, työpaikat ja oman kodin seinät kaatuu jo valmiiksi päälle, niin mitä pieni peliriippuvuus kierre toisi siihen sitten lisää?
“Ahdistusta. Joka yö ahdistaa. Ahdistaa hävityt rahat. Miten mä kerron tän mun perheelle, et mä pelasin meidän ens kesän matkarahat? Miten mä tuun ikinä nousee näin syvästä kuopasta?”
Yksin ei pidä asioiden kanssa jäädä. Jokaisen pitäisi itse tunnistaa, että missä menee raja. Milloin menee yli, eikä pysty enään hallitsemaan tilannetta ja on menossa kohti älytöntä tappiokierrettä. On okei olla rehellinen, ja sanoa, että on pahassa kusessa, eikä tiedä mitä tehdä.
Joskus kuitenkin henkilö on tullut niin sokeaksi, ettei itse edes tajua tilanteen vakavuutta. Pelaamisesta on muodostunut suuri pakkomielle, jota on vaikea pysäyttää. Sitä sokeana luulee tekevänsä oikein, kun yrittää pelata ja voittaa mahdollisimman paljon hävittyjä rahoja takaisin, vaikka oikeasti on omien mielihalujensa vankina, vailla ulospääsyä.
