Onko aina pakko valittaa? Kaiken tarkoituksena on aina herättely, pohdiskelu, pureutuminen, kiperyys, syvällisyys… Onhan maailmassa toki paljon synkkiä asioita. Sellaisia asioita, jotka ovat järjenvastaisia ja jotka suorastaan kuvottavat. Maailman epäkohtiin puuttuminen on toki arvostettavaa. Mutta olisiko välillä viisain valinta olla vain hiljaa?

Jotain vastaan tai jonkin puolesta on aina äänestettävä. Taisteltava. Suomi on ollut itsenäinen nyt jo sata vuotta ja tänäkään aikana yhteistä linjausta asioiden hoitamiseen ei ole löytynyt. Pelkkiä epäkohtia ja epäoikeudenmukaisuutta, sukupuolten välistä kiistaa, maahanmuuttopolitiikkaa, rasismia ja rasismin vastaista toimintaa, eri puolueita ja kansanedustajia ja vuodesta toiseen ongelmat elävät ja muuttavat muotoaan ja ovat läsnä jokapäiväisissä keskusteluissamme ja mikään ei ole ikinä niin hyvin kuin voisi olla.

Tämä on turhauttavaa. Aikuisten maailma. Tervetuloa murehtimaan ja märehtimään ja olemaan jotain mieltä jostain ja esittämään näkökantoja ja ottamaan huomioon tämän ja tämän asian ja päätymään siihen lopputulokseen, että muutosta tarvitaan.

Olisiko hyvin itsekästä sanoa, että ei. Tänään en halua miettiä kehitysmaiden tilannetta. Tänään en halua ottaa kantaa aborttiin. En halua kuulla, mitä eduskunnassa on päätetty. En halua ottaa kantaa naisten ja miesten väliseen tasa-arvoon. En halua tietää miten naapurilla menee.

Maailmanmeno on todella uuvuttavaa. Järjetöntä. Me suomalaiset elämme siihen nähden suurelta osin hyvin etuoikeutettua elämää.  Koulujärjestelmämme on maksuton. Naisten ei tarvitse piiloutua huivien taakse ja saamme käydä töissä, eikä lapsiakaan ole pakko synnyttää. Työttömällä alkoholistillakin on oikeus omaan asuntoonsa. Minkään uskonnon harjoittamista ei ole kielletty. Mutta silti jokin tuntuu mättävän ja todella pahasti. Ihmiset ovat tyytymättömiä ja heitä suorastaan ”vituttaa”.

Mitä jos lakkaisimme valittamasta. Olisimme hetken vain tyytyväisiä tähän hetkeen. Hiljentäisimme sen osan aivoistamme, joka jatkuvasti haluaa muutosta parempaa kohti. Mitä tapahtuisi, jos kaikki luottaisivat siihen, että asiat järjestyvät omalla painollaan? Ongelmat ratkaistaisiin tapauskohtaisesti sitten kun ja jos niitä vastaan tulisi. Perussuomalaiset ja Vihreät unohtaisivat hetkeksi edustavansa eri näkökantoja ja huomaisivat hetken päästä edustavansa molemmat homo sapiens ihmislajia. Miehet ja naiset huomaisivat, että heillä on erinäköiset sukupuolielimet, mutta heillä on kuitenkin samat perustarpeet ja suurilta osin jopa samanlaiset elintoiminnot. Ällistyttävää.

Kaikenlaisten taisteluiden keskellä omasta mielestäni on rohkeinta kiinnostua välillä vain omasta navastaan ja omasta lähipiiristään. Huoleen ei ole syytä, maailmasta eivät yhdessä yössä ongelmat häviä. Päinvastoin, niitä on vaikka muille jakaa! Välillä olisikin syytä pysähtyä nauttimaan omasta olostaan ja omista itsekeskeisisä tarpeistaan.