kuva: pxfuel
Kuva: Pikist.com

“Kun menet sinne työpaikkaan, niin ole tarkkana, että sua kohdellaan oikeudenmukaisesti.” Näin minulle sanotaan usein, kun uusi työpaikka on alkamassa. Ja sitä ei sanota turhaan. Työpaikoillani olen kokenut seksuaalista ahdistelua, epäasiallista käytöstä, alipalkkausta sekä ilmaiseksi työskentelyä. Enkä ole ainoa. Samankaltaisia kokemuksia on monella muullakin työskentelevällä nuorella. 

On aivan käsittämätön ajatus, että aikuiset työnantajat, jotka ovat tietoisia lakipykälistä, käyttävät tahallaan liian usein hyväkseen nuorten tietämättömyyttä. Useat tämänkaltaiset yritykset haluavat kuitenkin korostaa sitä, kuinka nuorille annetaan työpaikkoja ja kuinka “nuorisoystävällinen” työpaikka on, mutta sitten jätetään palkkalaskelmat antamatta tai huudetaan, kun työntekijä on tehnyt taas jotain “väärin”. Nuoret saattavat pomon painostuksesta tehdä aivan käsittämättömiä työtunteja viikossa, eikä työterveydenhuoltoa ole olemassakaan, kun se uupumus sitten iskee ja kovaa. 

Itse olen oppinut monen vuoden työkokemuksen kautta sen, mitkä ovat oikeuteni työpaikalla. On kuitenkin raskasta taistella omista oikeuksistaan jatkuvasti. Epäkohtiin puuttuminen on hankalaa ja luo kiusallisen tunnelman työpaikalle. Muutos on hidasta ja työntekijän ääni täytyykin olla kova, että muutos saataisiin aikaiseksi nopeammin. Helposti omiin oikeuksiinsa puuttuva nuori työntekijä joutuu asemaan, jossa hänelle tulee tunne siitä, että hän on väärässä tai “nipottaja”, ja pahimmassa tapauksessa nuori joutuu pomonsa silmätikuksi. Nuorella ei välttämättä ole tietoakaan esimerkiksi siitä, mihin ammattiliittoon hän voisi kuulua ja mistä apua voisi tilanteeseen löytää. 

Mediassa ollaan herätty nuorten tilanteeseen ja on ilahduttavaa nähdä, miten nuorten työkokemuksia jaetaan laajemminkin. Esimerkiksi Helsingin Sanomissa on useita juttuja liittyen nuorten työolosuhteisiin. On hyvä, että näistä asioista uskalletaan puhua enemmän, sillä uskon, että moni nuori osaa niihin samaistua. Eivätkä kauhutarinat liity vain työn sisällä oleviin asioihin vaan myös työssä kohdattaviin asiakkaisiin.  Asiakkaiden toimesta tulee seksuaalissävytteistä vihjailua, tytöttelyä, vähättelyä, huutamista, uhkailua… Listaa voisi jatkaa pitkällekkin. Se, mitä joudumme nuorena asiakaspalvelijana kokemaan, on väärin. 

Mutta miksi me emme vaadi parempia työoloja? Itse koen, että pelko on omalla kohdallani hallinnut sitä, etten ole uskaltanut avata suutani ja oikeasti noussut vastarintaan. Pelko siitä, että minusta tulee huono kuva ja minua mustamaalataan sitten seuraavan työnhaun yhteydessä. Pelko siitä, että saan potkut, jos vetoan oikeuteeni. Juuri tällä pelolla työnantajat saavat pidettyä suumme kurissa. Näin resursseja ei työntekijöihin tarvitse laittaa niin suuria määriä. Ja tällöin rahaa jää enemmän omaan taskuun. 

Mutta meidän nuorten pitäisi nousta enemmän vastaan ja vaatia oikeuksiamme enemmän. Sillä mikään ei erota meitä nuoria vanhemmista työntekijöitä. Me olemme aivan samanarvoisia ihmisiä ja työntekijöitä kuin muutkin ja siksi ansaitsemmekin parempaa kohtelua. Media on herännyt tilanteeseen, nyt on meidän vuoromme tehdä asioille jotain. 

JÄTÄ VASTAUS

Please enter your comment!
Please enter your name here