“Työkseni minä synnyttelen haltijoita, tutummin taidenukkeja, mutta sana nukke ei anna haltijan koko sanomaa”, aloittaa Tuija Leinonen.
Hän on antanut itselleen ammattinimikkeen haltijaemo, joka kuvaa hänen mielestään ammattiaan paremmin kuin nukketaiteilija.
Miten urasi nukketaitelijana alkoi?
“Oikeastaan en voi eriyttää haltijaemoutta itsestäni, eli sen takia sanon, että tämä alkoi jo sinä päivänä,kun synnyin. Koen, että lapsuuden kokemukset, ihmissuhteet, metsät, tuoksut ja kaikki on vaikuttanut siihen mitä olen tänä päivänä.”
Nukketaiteilija Tuija Leinonen on kotoisin Kajaanista.
“Joskus jopa sanon, että minulla on ylikorostunut Kainuui-dentiteetti, koska välillä juuret tuntuvat niin syviltä”, hän kertoo naurahtaen.
Tuija kertoo nuorena haaveilleensa taidekoulusta, koska tunsi taiteen olevan lähellä sydäntään. Uskallus kuitenkin puuttui. Tänä päivänä hän kertoo, että on onnellinen siitä, että näin kävi.
“Se ei olisi vienyt minua tälle tielle”, hän sanoo.
“Tulin Helsinkiin vuonna 1983. Opiskelin vuoden eurytmia-koulussa, josta en tiennyt mitään, kun tulin Helsinkiin”, Tuija Leinonen naurahtaa.
“Sen jälkeen menin Marjatta-kouluun, joka on kehitysvammaisten Steinerkoulu. Olin siellä erityisavustajana Sallan tautia sairastavalle Ninnille. Se oli hieno vuosi ja todella iso juttu matkalla haltijaemouteen.”
Kaikki ihmiskohtaamiset ovat olleet valtavan suuria kouluja minulle, koen, että ne laittavat peilin eteemme ja sanovat “katso ihminen itseäsi”. Monesti näemme itsemme toisen ihmisen kautta.” Tuija kertoo.
“Menin tämän jälkeen Snellman-korkeakouluun, josta sitten päädyin Steiner-päiväkoti Aurinkoisen opettajaksi, mutta jo Snellman-korkeakoulussa ollessani syntyi minun ensimmäinen haltijani, Veronica. Hän syntyi pikkusiskolleni Ullalle. Tietämättään Veronicasta tuli kantaemo tulevalle haltijakansalleni. “
Steinerpäiväkodissa ollessaan Tuija samalla synnytti haltijoita ja oli mukana Kiseleffin Talossa tehden kahta työtä samaan aikaan. Hän myös opiskeli fyysistä teatteria.
“Olen tehnyt paljon asioita tässä maailmassa, jotka ovat kaikki johtaneet tähän haltijaemouteen. Muunmuassa esiintynyt pantomiimiryhmässä ja perustanut pieniä teatteriryhmiä ja käsityöläiskauppoja”, kertoo Tuija Leinonen.
“Kun tyttäreni syntyi, mietin, että jos uskallan synnyttää lapsen, tyttären, niin uskallan sitten myös kuunnella omaa sisäistä ääntäni. Olimme ostaneet mieheni Timon kanssa talon, josta meillä oli valtava pankkilaina. Tässä yhteydessä kerroin hänelle, että haluan lähteä haltijoiden tielle ja lopettaa työni päiväkodin opettajana. Tilanne oli hurja, mutta juuri niin oikea. Asiat menevät niin kuin niiden pitääkin mennä silloin, kun kuuntelet omaa sisäistä ääntäsi”, sanoo Tuija.
“Sain soiton YLE:ltä, Laura Lilja-Haatajalta, joka kysyi minulta, alanko tekemään haltijoiden kanssa lastenohjelmia. Ja tottakai minä suostuin. Alkoi tulemaan myös näyttelykutsuja. Siitä se sitten lähti. Maailma alkoi kiinnostua haltijoista”, Tuija Leinonen kertoo.
Tuija avasi Pienen Haltijakaupan Mariankadulle Kruununhakaan 21.3.2015. Nyt pandemia-aikana nukketaiteilija pitää netissä haltijamyyjäisiä ja on kaupallaan vain kerran viikossa.
“Nytkin yksi haltija lähtee Hollantiin!” Tuija huudahtaa hymyillen.
Mitä tulevaisuuden unelmia sinulla on?
“Olen sellainen ihminen, että kun menen metsään, etsin sieltä sen pienimmän sammaleen nyperönenän ja näen siinä koko maailmankaikkeuden. Minulla on sellainen luonne, että näen pienissä asioissa suuren kokonaisuuden. Siksipä minun suurin unelmani on tämä ihana tasapainoinen elämä, mitä saan elää rakkaiden ihmisten kanssa. Tämä riittää, mitä olen tällä hetkellä saavuttanut”, sanoo Tuija Leinonen tyynesti.
Artikkelikuvassa nukketaiteilija Tuija Leinonen ja haltija “Indra Itsekasvattaja”.
