Tämänkaltaisia kommentteja olen kuullut nuoresta asti, kun olen kertonut ihmisille unelmistani media-alalla. Ulkonäköön painottuvat kommentit eivät ole uusi tuttavuus. Sukulaisilta useimmin kuultu kehu liittyy omaan ulkonäkööni, ja olen lapsesta asti tottunut siihen, että sitä kommentoidaan. Kauneus on asia, jota aikuiset ihailivat ja pitivät suuressa arvossa.
Ulkonäköön painottuvat sukulaisten kommentit jäivät pieneen mieleeni. Yhdistin kommentit muihin ihailemiini asioihin, kuten prinsessasatuihin. Lapsesta asti kaikki sankarini olivat prinsessoja tai keijuja, joiden kauneutta korostettiin ja arvostettiin. Opin, että kauneus on elämässä suuri saavutus. Yhdistin prinsessojen kauneuden muihin hyviin piirteisiin, kuten ystävällisyyteen tai lempeyteen, sillä kaikki prinsessat olivat automaattisesti myös hyviä ihmisiä. Lapsena lempitarinani oli Tuhkimo, joka kauneutensa avulla hurmasi prinssin, ja tämä valitsi Tuhkimon kaikkien muiden naisten joukosta. Hän sai sanoa hyvästit vanhalle kamalalle elämälleen, ja inspiroiduin tarinasta. Omassa mielessäni ajattelin, että kauneuden avulla itsekin voisin saavuttaa jotain samanlaista.
Kun minusta kasvoi kaikkien mielestä “kaunis” nuori, olin tyytyväinen. Olen aina halunnut olla esiintyjä, ja minulle puhuttiin usein siitä, että tulevaisuudessa kauneudestani on alalla hyötyä. Ajattelin, että kunhan vain pysyn tällaisena ja kehitän taitojani, menestyn elämässäni. Ongelmat ilmaantuivat, kun en voinutkaan ikuisesti ylläpitää aivan liian korkeita ulkonäkökriteerejäni.
Minulla on paine olla kaunis muiden silmissä, tai muuten en osaa hyväksyä itseäni. Pelkään, etteivät muutkaan hyväksy minua, jos ulkonäköni ei vastaa odotuksiani. Kun asiaa pohtii syvemmin, tajuan sen, että olen oppinut mallin, jossa minun täytyisi olla kaunis muita ihmisiä varten. Minun pitäisi näyttää hyvältä pomoja, kumppaneita, opettajia tai muita ihmisiä varten, jotka arvioivat kykyjäni tai sitä, olenko tarpeeksi hyvä kumppani. Ei itseäni varten. Ulkonäköni ei myöskään kerro luonteestani tai osaamisestani mitään. On sanomattakin selvää, että ajatusmalli on myrkyllinen.
Lapsena sanoin aina, että suuri tavoitteni on olla kaikista kaunein. Nyt jälkikäteen toivon, että olisin halunnut mieluummin olla vaikkapa ystävällinen ja rohkea. Onneksi omiin ajatuksiin voi vaikuttaa, kun ymmärtää, mistä ne juontavat juurensa.
Mielestäni jokaisen on hyvä pohtia sitä, millaisen mallin on kauneudesta saanut, ja onko tämä malli terveellinen. Uskon, että se edistää kehitystä siihen suuntaan, että tulevaisuuden lapset voisivat elää lapsuutensa ilman ulkonäköpaineita.
Etusivun kuva: pixabay
