Huhtikuu ja NHL:n pudotuspelit lähestyvät kovaa vauhtia. On aika nostaa jälleen esiin vuotuinen puheenaihe. NHL:n pudotuspelijärjestelmä kaipaa edelleen uudistusta.
Vielä vuoteen 2013 asti kolmen divisioonan voittajat saivat automaattisen pudotuspelipaikan ja loput viisi paikkaa jaettiin pisteiden perusteella, mutta nykyisessä formaatissa kahden divisioonan kolme parasta pääsee pudotuspeleihin ja vain kaksi paikkaa jaetaan pelkästään pisteiden perusteella.
Viime vuonna pudotuspelien alkaessa tämä oli kuuma puheenaihe, kun itäisen konferenssin viidenneksi sijoittunut Toronto Maple Leafs kohtasi toiseksi tulleen Boston Bruinsin, kun taas seitsemänneksi tullut Carolina Hurricanes sai vastaansa kolmanneksi tulleen Washington Capitalsin. Tänä vuonna aihe ei ole niin vahvasti esillä, koska Toronto itse hyötyisi tänä vuonna nykyisestä pudotuspeliformaatista.
Jos pudotuspelit alkaisivat kirjoittaessani tätä kolumnia, pääsisi yhdeksäntenä oleva Toronto pudotuspeleihin mukaan ja kahdeksantena oleva Philadelphia Flyers jäisi pudotuspeleistä paitsi. Tämä on mielestäni käsittämätöntä, miten NHL antaa näin tapahtua.
Se, että pudotuspeleihin pääsee joukkue, jolla on vähemmän pisteitä, on vuosisadan vitsi. Miksi edes pelataan 82 runkosarjaottelua, jos pistemäärä ei ole ratkaiseva tekijä pudotuspeleihin pääsemiselle? Runkosarja on muutenkin NHL:ssä hieman turha, sillä jokaisella joukkueella on hyvä mahdollisuus voittaa Stanley Cup, runkosarjan tuloksesta riippumatta. Runkosarjan idea on varmistaa paikka pudotuspeleissä. Tai näin ainakin oli.
Pudotuspeliformaatti muutettiin, jotta saataisiin samat joukkueet kohtaamaan pudotuspeleissä useammin. Näin saataisiin enemmän kilpailuhenkisyyttä joukkueiden välille. Näin tehtiin siitä huolimatta, että ne joukkueet, jotka pärjäsivät, kohtasivat toisensa vuodesta toiseen pudotuspelien viimeisimmillä kierroksilla.
Nykyisellä formaatilla pikemminkin estetään, etteivät kilpailevat joukkueet, kuten Toronto ja Boston kohtaa pudotuspelien viimeisillä kierroksilla, vaan ne kohtaavat ensimmäisellä kierroksella, jolloin panokset ovat matalat. Niin sanotuissa rivalryissä parasta on, että ne syntyvät luonnostaan. Niiden teetättäminen tuntuu pikemminkin markkinointitempulta.
Nykyinen formaatti mahdollistaa jopa pienimielistä taktikointia. Vuonna 2016 New York Islanders hävisi viimeisen ottelunsa tahallaan, jotta sai vastaansa itäisen konferenssin kolmantena olevan Florida Panthersin toisena olevan Pittsburgh Penguinsin sijaan. Kuka haluaa mennä katsomaan ottelua, jossa kotijoukkue häviää tahallaan?
Ratkaisu tähän ongelmaan on helppo. Konferenssin kahdeksan parasta pääsee pudotuspeleihin, joista paras kohtaa huonoimman ja toisiksi paras kohtaa toisiksi huonoimman jokaisella kierroksella. Ratkaisu mahdollistaa sen, että runkosarjassa voittaminen kannattaa taktikoinnin sijaan. Tämä myös tarkoitta sitä, että pudotuspeleissä tulee aina reilu vastustaja kierroksesta huolimatta. Rivalryjä syntyy luonnostaan hyvien joukkueiden välille ja olisi mielenkiintoisempaa, kun kilpakumppanit tulisivat toisiaan vastaan pudotuspeleissä.
NHL tuskin vaihtaa formaattia lähivuosina, koska formaatin vaihtaminen tarkoittaisi sitä, että NHL myöntäisi tehneensä virheen. Virheiden myöntäminen ei kuulu NHL:n repertuaariin ja päätä tullaan hakkaamaan seinää vasten, kunnes keksitään toinen pudotuspeliformaatti, jota voidaan markkinoida uutena.
