Vuodesta 1991 Kansallisteatteriin kiinnitetty Katariina Kaitue innostui tv-sarjasta, jollaista ei ole aiemmin tehty. Näyttelijää kiinnosti hypätä Kultakala -projektiin, jossa näyttelijäkaarti oltiin valittu tarkkaan – sopivasti nuoruutta ja kokemusta.
Haastattelua tehdessä näyttelijän äänestä paistoi läpi, että tv-sarjaan paluu on ollut hänelle mieluinen. Viimeisin esiintyminen sarjoissa ennen Kultakalaa oli Sorjonen –tv-sarjan kolmannella tuotantokaudella pieni jaksokohtainen rooli.
– Paluu televisiosarjaan tuntui hyvältä, kiitolliselta ja antavalta.Pääosan saaminen ei ole koskaan itsestäänselvyys, joten kiitokset myös ennakkoluulottomuudesta sarjaan käsikirjoittajalle ja ohjaajalle valinnastani, Kaitue kommentoi valintaansa sarjan pääosaan.
Kaksin aina kaunihimpi
Vastanäyttelijä Miila Virtasen roolisuoritukselle ja henkilökemiaa hän kehuukin varsin lämpimästi. Vastakkain päärooleissa onkin nuoruus ja iän tuoma kokemus. Tämä asetelma ei suinkaan ole uusi juttu, mutta juuri tähän seikkaan ja sen toimivuuteen kriittinen katsoja kiinnittää huomionsa.
– Miilan kanssa asiat loksahtivat koekuvauksista lähtien kohdalleen. Joskus työporukasta löytyy aika-ajoin henkilö, jonka kanssa kaikki tuntuu helpolta ja saumattomalta. Myös huumorintajumme olivat samalla aaltopituudella.
Ja tämä perustelu on helppo ostaa. Ei Virtanen suinkaan ole ensimmäistä kertaa isossa tuotannossa mukana. CV:stä löytyy rooleja muun muassa; Onnelasta, MS Romanticissa ja Karppi- tv-sarjasta.
“Dahlman loi turvallisen ilmapiirin”
Jotta lopputulos katsojalle on mahdollisimman onnistunut, on työskentelyolot ja -ilmapiiri oltava kohdallaan. Nämä ovat jokaisen työpaikan perusarvoja. Kultakala -sarjan aiheen, varhaisiän Alzheimerin taudin myötä, nämä seikat korostuivat entisestään.
– Kaikissa jutuissa on tärkeää hyvä ja turvallinen ilmapiiri. Tämä mahdollistaa sen, että näyttelijät voivat heittäytyä intohimolla ja tunteella tekemiseen. Ohjaajalla on tästä vastuu. Ja tässä asiassa ohjaaja Anna Dahlman onnistui hienosti, Kaitue kiittelee.
Todenmukaisuus tärkeä sarjan lajityypissä
Kultakala ei suinkaan ole sairauskertomus. Se on kertomus ihmisestä, joka haluaa elää sairaudesta huolimatta, muuttaen myös monien muiden elämää. Pääroolia varten on jouduttu tekemään paljon etukäteen työtä. Tutustuminen sairauteen on tapahtunut monella eri tasolla. Kohtaamiset ihmisten kanssa, joilla on muistisairaudesta kärsiviä läheisiä, toivat arvokasta pohjaa ja perspektiiviä. Lisäksi tietoa oli runsaasti saatavilla.
– Tunneperäinen skaala kelautuu sarjassa laidasta laitaan. Tämän vuoksi on tärkeää, että tapahtuva komiikka esitetään aidon mukaisesti, Kaitue täsmentää.
Samaistuttava sarja
Suomessa on yli 190 000 muistisairasta. Siihen kun lasketaan omaiset päälle, on (ihmisten) lukumäärä valtava, jota sairaus koskettaa. Tässä mielessä omakohtaisuus ja mahdolliset muistikuvat voivat nousta pintaan sarjaa katsoessa.
– Uskon, että sarjalla tulee olemaan vahva tartuntapinta. Kun katsotaan tilastoja, ei tämä sairaus ole harvinainen. Jollekin katsojalle tämä voi parhaimmillaan tarjota lohtua, Katariina summaa.
Teksti: Henri Penttinen
Artikkelikuva: Heikki Kahilaniemi
