Heräsimme 24. helmikuuta päivä uuteen aamuun. Tuo aamu tulee jäämään aikakirjoihin traagisena aamuna. Sota oli alkanut. Presidentti Vladimir Putin määräsi “erikoisoperaation” alkavaksi, joka on kaukana siitä. Se on puhdasta hyökkäyssotaa. Tämä valinta on tehnyt Venäjästä hylkiönä, takapajuisena ja harhaluuloisena esittäytyvän imperialistisen pelosta elävän valtion. Olen itse kutsunut tätä – Neuvostoliitto-larppaamiseksi.
Tulevaisuus ei esittäydy ruusuisena itänaapurillemme. Vallitsevan ja jatkuvan sotatilanteen vuoksi kurjistuminen ja taantuminen uhkaavat tavallista kansalaista idässä. Nykyaikainen sodankäynti on kallista. Sen vuoksi annetut arviot sodan kestosta tulevan kesän alkuun kuulostavat hurjilta. Siinä ajassa itsenäinen Ukraina, jonka tunnemme, ehtinee tuhoutua tietyltä osin kokonaan. Samaan aikaan hyökkäyksen aloittanut osapuoli tulee kokemaan todennäköisesti tuttuja kokemuksia vallankumouksellisilta – ajoilta.
Tavarapula on jo alkanut
Nyt jo maaliskuun loppupuolella tihkuu tietoa, että pakotteet iskevät tikarin lailla. Netissä levinnyt video sokerin hamstraamisesta on pysäyttävä. Miksi se on pysäyttävä? Ei nykyaikaisessa maailmankuvassa ja -ajassa ole tervettä, että niinkin tavallinen raaka-aine kuin sokeri uhkaa loppua kaupasta.
Sokeriruoko muistetaan toki kolonialistisena viljelyskasvina, mutta se on kokonaan oma lukunsa historiankirjoissa. Ehkä olisi syytä unohtaa sokeri ja palata takaisin keskiaikaiseen makeutusaineeseen hunajaan.
Kaikkea on ja rahat riittää
Oligarkkien olisi nyt syytä miettiä, olisiko oikea hetki vaihtaa maan johtaja? Tähän olisi lukijan helppo vastata, mutta asianosaiselle ryhmälle se ei ole helppoa.
On tiedostettava, että vain yksi mies on heille mahdollistanut leveän elämän. Mies, joka on ottanut historian ja sen tulkitsemisen omiin KGB-ohjelman kovettamiin käsiinsä.
Hän on Vladimir Vladimirovitš Putin. Mies, jota voisi oikeastaan kutsua DC:n sarjakuvamaailmasta tutuksi Kaksinaamaksi.
Pelko ökyrikkailla onkin siitä, miten heille käy. Osa onkin jo niin Euroopan kuin Yhdysvaltain asettamilla pakotelistoilla. On ollut traagisen huvittavaa seurata, miten osa oligarkeista on kiirehtinyt siirtämään huvijahtejaan turvaan pakotteilta. Vuosien ajan he ovat nauttineet siitä asiasta, mitä köyhä kansa kutsuu rahaksi. On ollut joka päivä mahdollisuus mennä ja tulla, vaikkapa tanssimaan.
Ihanteellisessa maailmassa ryhmä oligarkkeja kokoaisi oman “operaatio Valkyriensa” ja syrjäyttäisi Putinin. Näin tuskin tulee käymään, koska oma lehmä on liikaa kallellaan ojanpohjalle.
Hissillä on vain yksi suunta
Lopputulema tälle näytelmälle Venäjän suhteen on lohduton. Se ei koske vain (yllä mainittuja) ryhmiä tai presidenttiä, vaan koko kansaa. Tulevaisuus on hämärän peitossa. Taloudelliset kärsimykset kampeavat kaalin kilohinnan pilviin. Kauppasuhteet ovat kariutumassa vuosiksi eteenpäin.
Diplomatia uhkaa nitistä liitoksistaan. Hätkähdyttävää onkin muistaa, että Stalin kykeni säilyttämään “jotenkuten” suhteet länteen. Putinista en menisi enää vannomaan samaa.
TEKSTI: Henri Penttinen
ARTIKKELIKUVA: Otto Jokinen
