Muun muassa Sanna Marinin kaula-aukkokohu, raiskauksia vähättelevät uutisotsikot ja naisia vihaavat persut palkittiin vuoden 2020 naisvihagaalassa.
Suomen itsenäisyyspäivän tapahtumatarjonta sai tänä vuonna uuden tulokkaan, kun aktivistiryhmä Cult Cunth järjesti ensimmäistä kertaa Naisvihagaalan. Gaala järjestettiin ajan hengen mukaisesti nettiin striimattuna, ja sen tarkoitus oli tuoda esiin yhteiskunnan eri osa-alueilla esiintyvää, huomiota vaille jäävää naisvihaa.
Gaalassa palkittiin esimerkiksi vuoden naisvihaisin teko, paikka ja otsikko. Voittajat valittiin yli 5000 annetun äänen perusteella. Kaikki voittajat käydään läpi tämän jutun lopussa Cult Cunthin kommenttien kera.
Naisvihagaala 2020 sai alkunsa viime vuoden itsenäisyyspäivänä Linnan juhlien jatkoilla, jolloin gaalan järjestäjät ja Cult Cunthin perustajat Sandra Marins ja Säde Vallarén joutuivat mediakohun keskelle Marinsin näytettyä vasemman rintansa televisiokameroille. Vallarénin ja Marinsin kohusta saamat noin 10 000 viestiä ja tuhat tappouhkausta paljastivat heille omakohtaisesti yhteiskunnallisen naisvihan laajuuden ja voiman.
Kaksikko lähti työskentelemään ongelman esiin tuomiseksi, ja Naisvihagaala 2020 on itse asiassa koko syksyn kestäneen Naisviha näkyväksi -kampanjan päätös. Kampanjaan on kuulunut esimerkiksi keskustelutilaisuus Oodissa ja mielenosoitus Helsingin poliisiaitoksella.
Gaala oli alusta lähtien suunniteltu kampanjan päättäväksi tilaisuudeksi, mutta aiemmat ohjelmanumerot toivat esille sen tarpeellisuuden.
Esimerkiksi Oodissa Planin kanssa yhteistyössä järjestettyyn keskustelutilaisuuteen oli kutsuttu puhuja Helsingin poliisista, mutta muutama päivä ennen tapahtumaa poliisilaitos perui osallistumisensa tilaisuuteen.
Pyrkimys dialogiin jää pyrkimykseksi, kun kritiikin kohteet tai kutsutut puhujat kieltäytyvät osallistumasta keskusteluun.
Silti, ehkä ennemminkin hyvien tapojen hengessä kuin uskosta dialogin syntymiseen, Cult Cunth ilmoitti kaikille gaalan voittajille heidän voitostaan etukäteen ja kutsui heidät osallistumaan lähetykseen videopuhelulla tai etukäteen kirjoitetulla vastauksella.
Voittajista ainoastaan Turun Sanomat reagoi tietoon voitosta, ja lähetti kuivakan vastausviestin gaalaa varten.
Voittajien passiivisuus ei yllättänyt Marinsia tai Vallarénia. 5000 ääntä ja keskimäärin 1000 samanaikaista katsojaa kertovat kuitenkin kiinnostuksesta aihetta kohtaan. Se on kaksikon mukaan merkityksellistä, sillä paras tapa kitkeä naisvihaa on levittää siitä tietoisuutta – avaamalla mahdollisimman monen ihmisen silmät.
Hyvä esimerkki on somevaikuttaja Natalia Salmela. Hän kirjoitti viikko sitten kokemuksistaan teekkareiden herrainkerhojen juhlissa.
Salmelan mukaan juhlissa esimerkiksi pelattiin pelejä, joiden päämääränä oli juottaa kaikki naiset mahdollisimman kovaan humalaan. Pelin päätteeksi naiset heitettiin vaatteet päällä uima-altaaseen, jonka jälkeen ainoaksi vaihtoehdoksi jäi odotella vaatteiden kuivumista alasti.
Salmela kertoo, ettei ollut hurjista yksityiskohdista huolimatta tajunnut juhlien sisältämää naisvihaa ennen kuin oli nähnyt kyseiset herrainkerhot Naisvihagaalan ehdokkaina. Ilmiön pystyi tunnistamaan vasta, kun esimerkki sai nimen.
Suuri este naisvihan kitkemiselle on siis sokeus itse ongelmalle. Toki on myös ihmisiä, jotka kieltävät koko ongelman ja haluavat estää siitä puhumisen.
Vastenmielinen esimerkki tästä tapahtui vain muutama päivä ennen gaalaa, kun Vallarénin kimppuun hyökättiin kaupungilla. Hän puhuu asiasta tyynesti.
”Kyllä se muistutti, miksi näistä asioista pitää puhua”, Vallarén sanoo.
Naisvihagaalan 2020 voittajat Cult Cunthin avaamana:
Vuoden naisvihaisin teko:
Syntymättömien oikeus -kansalaisaloite
”Aloite vastustaa ja haluaa kaventaa aborttioikeutta, mikä on klassinen esimerkki naisvihasta ympäri maailmaa.”
Vuoden naisvihaisin paikka:
Poliisilaitos
”Poliisi ei ota vakavasti naistyypillisiä rikoksia ja kohtelee niiden uhreja vähättelevästi.”
Vuoden naisvihaisin toimittaja tai media:
Ilta-Sanomien, Iltalehden ja Helsingin Sanomien raiskauksia vähättelevä uutisointi
”Kieli vaikuttaa ajatteluun ja yhteiskuntaan ja toisin päin. Siksi jokainen sanavalinta ja lauserakenne on tärkeä. Raiskauksista uutisoidaan usein passiivissa tai nominalisoidulla verbillä.
Subjekti ilmaisee lauseen tekijän:
’Mies raiskasi naisen.’
Passiivia käytettäessä tekijä häivytetään ja kohde nostetaan keskiöön:
’Nainen raiskattiin.’
Kun tekijä häivytetään kielestä, se häivytetään myös ajatuksista.
Nominalisoimalla verbi siitä tulee kuin irrallinen, luonnollinen ilmiö, joka tapahtuu tekijästä riippumatta:
’Raiskaus tapahtui…’
Vuoden naisvihaisin kohu:
Sanna Marinin kaula-aukkokohu
(ei kommenttia)
Vuoden naisvihaisin otsikko:
Pelosta vapiseva raiskaaja pakeni hytistä ruotsinlaivalla – uhrin antama selkäsauna ei pelastanut tuomiolta
”Katso ’Vuoden naisvihaisin media/toimittaja’”
Vuoden naisvihaisin julkaisu:
Totuus kiihottaa -pamfletti / Suomen perusta
”420 sivua naisvihaa, rasismia ja transfobiaa.”
Vuoden naisvihaisin henkilö:
Perussuomalaiset
”Tarvitseeko tätä edes selittää?”
Elämäntyöpalkinto:
Yliopistojen herrainkerhot
(ei kommenttia)
