Sukupuolten tasa-arvo on ollut tapetilla koko ikäni. Eri toimijat nostava aiheen esille tasaisin väliajoin. Joka vuosi uutisoidaan, kuinka naisen euro on vähemmän kuin miehen euro. Entä onko naisen aika vähemmän arvokasta kuin miehen aika?
Karu totuus on, että maailma ei tule koskaan olemaan tasapuolinen miehille ja naisille. Se ei ole mahdollista. Naisen pitää tehdä uhrauksia, jos perheen perustaminen on haaveissa. Nainen on se, jonka sisällä lapsi kasvaa. Tätä asiaa eivät erilaiset tasa-arvokonsultit voi muuttaa.
Naisen henkilökohtainen ammatillinen urakehitys ja työminä laitetaan pysähdyksiin vähintään yhdeksi, mutta todennäköisesti ainakin kahdeksi vuodeksi. Kaikki alkaa, kun testi näyttää kahta viivaa. Pitää soittaa neuvolaan ja varata aika. Tämän jälkeen pitää järjestää aikataulut niin, että poissaolon työt voidaan korvata myöhemmin.
Kun olin itse tässä tilanteessa, yritin tehdä töitä normaalisti, vaikka samaan aikaan kärsin hirvittävästä pahoinvoinnista ja epämääräisistä kivuista. Kävelin töihin raikkaassa syysilmassa ja oksensin yleisen kävelytien varteen. Kuka voi keskittyä työntekoon, kun jokainen haju ja maku saa aikaan oksennusreaktion?
Olin juuri aloittanut uudessa työpaikassa ja säikähdin omia ajatuksiani. Vielä kuukausi aiemmin olin pursunnut ideoita, joilla olin saanut työnantajan vakuutettua. Kasvava vatsa ja hormonit saivat mieleni kuitenkin siihen tilaan, että työminäni kehittäminen oli lähes mahdotonta. Harva tuolloin haluaa uusia vastuita kantaakseen.
Kun lapsi vihdoin syntyi, oli koko perhe myllerryksessä. Koen olevani etuoikeutetussa tilanteessa, sillä alusta asti olemme aviomieheni kanssa hoitaneet lapsen asioita yhtä paljon molemmat. Minä olin kuitenkin se, joka jäi kotiin lapsen kanssa. Tähän oli syynä alussa mainitsemani naisen euro. Palkkani oli pienempi kuin puolisoni.
Suurimmassa osassa tapauksista naisen kotiin jääminen on automaatio. Naisen on uhrattava vartalonsa ja henkilökohtainen työminänsä. Äidiksi mielivän naisen on tehtävä päätös perheen perustamisesta viimeistään, kun nelikymppiset alkavat lähestyä. Mies voi tulla isäksi vaikka 60-vuotiaana, eikä hänen silloinkaan tarvitse uhrata työminäänsä.
Vaikka olinkin pakotettu tekemään uhrauksen, päätös oli minun. Silti koen ammatillisen urakehitykseni olleen pysähdyksissä kahden vuoden ajan. Nyt, kun katson taaksepäin tiedän, etten peruisi päätöstäni. En muuttaisi mitään. Mutta oliko tilanne tasa-arvoinen minun ja mieheni välillä? Ei se ollut. Biologia ei ole tehnyt tilanteesta tasa-arvoista.
(Artikkelikuva: Creative Commons)
