Vuoden 2022 kunniagalleriaan valittiin muun muassa Dingo.

Uusi näyttely antaa kunniaa suomalaisille musiikintekijöille kautta vuosikymmenten. Ehdottomana vetonaulana on uusi teknologia, joka tekee museosta varsinkin Suomen mittakaavassa edistyksellisen. Huomaan silti pohtivani, meneekö uudenuutukaisuus liian pitkälle, ja johtaako se jopa yleisön kyllästymiseen.

Musiikkimuseo Fame avasi uuden näyttelynsä hiljattain tammikuun lopulla Kauppakeskus Triplassa. Sen keskiössä on alun perin vuonna 2018 perustettu musiikin kunniagalleria. Vuosittain valittavan uuden jäsenistön muodostavat musiikintekijät, jotka ovat kukin tavallaan jättäneet jälkensä suomalaiseen musiikkimaailmaan.

Tämän vuoden galleriaan tulivat valituiksi muun muassa Paula Koivuniemi, Erja Lyytinen, Dingo, Oskar Merikanto sekä Annikki Tähti.

”Koko näyttelyä leimaa musiikin ykseys: ennakkoluulottomasti kaiken tyylistä musiikkia yhdistävä ja rinnastava museo tarjoaa tilaisuuden uudenlaisiin löytöihin, kohtaamisiin ja rajanylityksiin”, kertoo Famen asiakaspalvelupäällikkö Tiia Moilanen.

Ennennäkemätön esineistö kiinnittää perinteisestä museovierailusta pitävän huomion

Näyttely tuo esiin musiikintekijöiden historian palasia usein keinoin. Esillä on niin luettavia tarinoita, valokuvia kuin videoitakin. Hämärässä näyttelytilassa sininen valo loistaa ruuduilta, joilta teksti ja kuvat esitetään. Taustamusiikki vaihtelee alati.

Näyttelytilan pienuus tarjoaa rajalliset puitteet esineistön näytille tuomiselle. Silti perinteisestä museokäynnistä pitävän huomio kiinnittyy ”ennennäkemättömäksikin” luonnehdittuun esineistöön heti näyttelytilaan astuttaessa. Koivuniemen esiintymisasut on tuotu esille vitriiniin kaikessa kimaltavuudessaan, Dingon näyttelyalueella roikkuvat värikkäät sifonkihuivit. Peremmällä vastakkaisille seinille on kerätty Pave Maijasen uran vaiheet ja bluesvirtuoosi Lyytisen sähkökitarat. Annikki Tähti loistaa joukosta Tasavallan Presidentin allekirjoittamalla kunniakirjallaan.

Näytillä on paljon ennennäkemätöntä esineistöä.

Musiikki yhdistää henkilöt kappaleisiinsa

Valittujen musiikintekijöiden kappaleita voi kuunnella myös musiikkinäytteiden muodossa. Kaj Chydeniusta kuuntelemaan pysähtyneet Iiris ja Helmi Jokiranta kertovat vierailunsa täällä olevan ensimmäinen. Yleiskatsaus näyttelyyn on heille yhtä erityistä henkilöä kiinnostavampi.

”Ihan mielenkiintoiselta. Esillä on paljon sellaisia laulajia ja säveltäjiä, joista emme ole välttämättä kuulleetkaan. Toisaalta nyt myös yhdistämme joitakin tuttuja kappaleita tiettyihin henkilöihin”, he toteavat kysyttäessä, miltä kunniagalleria heistä vaikuttaa.

Iiris ja Helmi Jokiranta pysähtyivät kuuntelemaan Kaj Chydeniusta.

Dingomania ihastuttaa edelleen

Kun esillä ovat tähdet kautta vuosikymmenten, näyttely voi olla kävijälleen informatiivinen oppitunti historiasta tai nostalgiahumun herättävä katsaus.

”Näin alkuun on paljon ihastusta herättänyt Dingon piste lukuisineen fanituotteineen ja upeineen sisältöineen”, kertoo Musiikkimuseon Tiia Moilanen. Ymmärtäähän sen. Dingomanian hysteerisimmistä vuosista muistuttavat ”Yksin Nipalle” osoitetut kirjepinot. Kenties lähettäjät ovat löytäneet tiensä tänne ihastelemaan, kun yhtyeen huippuaikojen huumasta on jo tovi.

“Vain Nipalle” – muistoja Dingomanian ajalta.

Täysi potentiaali jää saavuttamatta teknologian innovaatioista huolimatta

Fame edustaa varsin uudenlaista museokulttuuria. Sille ominaista elämyksellisyyttä pyritään rakentamaan ohjaamalla kävijää toiminnallisuuteen sekä tutustumaan mitä moninaisempiin teknologian innovaatioihin. Esimerkiksi tanssistudio ja VR-karaoke palvelevat näitä tarkoituksia.

Ruuduista siivilöityvä sininen valo yhdistettynä Autiotaloon tuntuu aavistuksen ristiriitaiselta. Tekniikka on uudenuutukaista ja ainakin Suomessa ainutlaatuista. Toisaalta huomaan itse viehättyväni pääasiassa taustalla soivasta kappaleesta, en niinkään mahdollisuudesta laulaa virtuaalikaraokea.

Museon avajaisvaiheessa ihmetystä herätti, kuinka kävijät saataisiin palaamaan Fameen kerta toisensa jälkeen. Ainakin näin arki-iltapäivänä on kovin hiljaista. Se on sikäli sääli, että kunniagallerian uudet tähdet puhuttelevat faneja musiikkikentän jokaiselta laidalta. Täysi potentiaali jää tuntemattomasta syystä saavuttamatta.

Väljyys sopii paremmin kuin hyvin pandemia-aikana, kun musiikin historiaa saa tarkastella vailla huolta turvavälien rikkoutumisesta. Kertooko se kiinnostuksen hiipumisesta kotimaiseen musiikkikulttuuriin vai uuteen teknologiaan, sitä on hankala sanoa.