Suomessa moni korkeakouluopiskelija haluaa jossain vaiheessa vaihtaa pääainettaan. Vaikka tarjolla on muitakin reittejä, moni päätyy hankkimaan useamman tutkinto-oikeuden. Tällöin opiskelija hakee opiskelemaan uutta alaa perinteisten yhteishakujen kautta. Vaihtajat ruuhkauttavat yhteishakuja, ja samoista opiskelupaikoista kilpailevat niin alanvaihtajat, uudet ylioppilaat kuin jo yhden tai useamman tutkinnon suorittaneet.
Pääaineen vaihtaminen yliopistossa ei ole yksinkertaista. Vaikka vaihtoprosessia on pyritty helpottamaan esimerkiksi JOO-opintojen (joustava opinto-oikeus) avulla, on järjestelmässä yhä ongelmia.
– Suomen ylioppilaskuntien liiton ja Otuksen tekemässä Monta opinto-oikeutta – tutkimuksessa (2019) tarkasteltiin syitä sille, miksi opiskelijat hankkivat useamman opinto-oikeuden. Yksi selittävistä tekijöistä oli se, että opiskelijat kokivat siirtoväylien käytössä olevan ongelmia, kertoo Suomen ylioppilaskunnan liitto.
– Viidennes tutkimukseen vastaajista koki, että siirtoväylien tai JOO-opintojen ongelmallisuus oli syy uuden opinto-oikeuden hakemiselle.
Opiskelija Oskari Hakala on tyytyväinen omaan vaihtokokemukseensa. Hän vaihtoi ympäristö -ja luonnonvarojen kandidaattiohjelmasta yhteishaun kautta yhteiskuntatieteiden maisterivaiheeseen. Maisterivaiheessa siirtohaku ei ole mahdollinen.
– Hain yhteishaun kautta, ja minun piti täyttää yhteishaun vaatimukset. Pidin sen vuoksi välivuoden, jonka aikana suoritin yhteiskuntatiedeiden aine- ja perusopinnot. Muuten en olisi ollut hakukelpoinen, Hakala kertoo.
Yliopistot saavat päättää sen, millä perusteilla siirtohaku voidaan suorittaa. Yliopistojen sivuilla siirtohaun kriteerit vaihtelevat, mutta monissa tapauksissa opiskelijan täytyy täyttää monta kriteeriä, ennen kuin vaihto on mahdollinen. Systeemi onkin monimutkaisen oloinen. Kriteerejä on myös niillä opiskelijoilla, jotka hakevat yhteishaun kautta.
Maisterioikeus biologiassa mahdollisti sen, että Hakala pystyi opiskelemaan tarvittavat kurssit yliopiston sisällä. Kursseista piti olla hyvät arvosanat, ja opiskelijan piti tehdä motivaatiokirje, että vaihto oli mahdollinen. Vaatimuksia vaihdolle oli muitakin.
– En tiedä, miten he sitä arvioivat, mutta yhtenä kriteerinä oli opintojen yhteensopivuus, Oskari muistelee.
Hakala suosittelee mieluummin hakemaan alalle, josta itse pitää, kuin että hakisi yliopistoon pääaineen vaihtamisen toivossa. Hakalalle oli tärkeää opiskella molempia aloja, ja vaihto oli alun perinkin suunnitelmissa.
– Minulla oli alusta asti ajatus, että tekisin biologian puolella vain kandivaiheen ja hyödyntäisin sitten sitä yhteiskuntatieteiden maisterivaiheessa. Koen, että saan nyt enemmän opinnoistani irti, kun olen tehnyt hieman eri reitin kuin muut, Hakala iloitsee.
Kuva: Pizabay
