Syys- ja lokakuussa Kaapelitehtaan Drawing galleryssä pidetyssä näyttelyssä kuvattiin häpeän kokemusta, mikä sai tunteen näyttämään hetken hieman kauniimmalta.

Värikkyys luo vastapainoa tyypillisesti synkäksi mielletylle häpeän tunteelle, jota näyttely käsittelee. Kuva: Venla Välikangas

Miska Mio (s. 1994) on alkujaan lappeenrantalainen, nykyään helsinkiläistynyt kuvataiteilija. Hänen taidenäyttelynsä Langetessaan sade oli vettä avattiin Kaapelitehtaan Drawing Gallery D5:teen 3. syyskuuta 2021. Siellä nähtävien teosten keskeisin formaatti oli omakuva, mikä juonsi juurensa taiteilijan selittämättömään häpeän kokemukseen.

Näyttelypaikkana Drawing Gallery oli sinänsä ainutlaatuinen, sillä piirustusgalleriat loistavat Suomessa poissaolollaan. Viidennen kerroksen hiljaisuus tarjosi mahdollisuuden tarkastella teosten yksityiskohtia kaikessa rauhassa. Ensi vilkaisulla kaikki viittasi seesteiseen rauhallisuuteen, sillä kuvatun nuorukaisen olemusta olisi voinut luonnehtia levolliseksi. Kaunis vartalo oli kuvattu paljaana, katse oli rauhallinen. Tieto häpeästä niin sanottuna innoittajana sai kuitenkin etsimään ja löytämään alakulon. Se kyti pinnan alla samoin kuin taiteilijan häpeän tunne aikoinaan, ja oli läsnä kaiken aikaa.

”Joitakin vuosia sitten opin tunnistamaan ja nimeämään kokemani tunteen. Kun olen pystynyt antamaan sille nimen, kykenen toimimaan ja tekemään itsestäni näkyvän siitä huolimatta. En ole vielä löytänyt lopullista syytä häpeän kokemukselleni, vaikka tunne värittää vähän kaikkea olemistani. Taiteen kautta pakotan itseni katsomaan itseäni ja kokemustani”, toteaa Miska Mio.

Miska Mio. Kuva: Venla Välikangas

Kaunis kokemuksen käsittely toimi eheyttävänä voimana

Tänä päivänä kulttuurissamme korostuu vahvasti individualismi. Ihmisten yksilölliset tunnekokemukset painottuvat ja esimerkiksi häpeän kokemuksen julkituominen muuttuu yhä sallittavammaksi. Kaapelitehtaalla aihe otettiin esiin vailla estoja.

Pääasiassa öljypastilleilla tehdyt teokset olivat syntyneet verrattain lyhyen ajan, kuluneen vuoden sisällä. Toisin sanoen tuota aikaa oli täytynyt värittää kroonistunut kokemus häpeästä. Moni työ oli piirretty peilin kautta, jolloin tunne on kohdattu silmästä silmään. Sen vuoksi teoksissa kuvatut tapahtumat, kuten aamupalahetki säilykehedelmineen, pistivät silmään rauhallisuudellaan ja tavanomaisuudellaan. Se oli oikeastaan eheyttävää.

Esillä olleiden teosten keskeisin formaatti oli omakuva. Kuva: Venla Välikangas
”Katson teosten sisältävän kaunisteltuja, arkipäiväisiä tilanteita. En ole itse ollut kovin sinut suomalaisen häpeäntunteen kanssa, vaan koen taiteen lähtevän ennemmin liikkeelle ilosta. Mitä tulee taiteeseen terapiana, ajattelen siitä olevan yleensä apua. Matka tosi voi olla elämän pituinen, mutta häpeä ja kateus ovat sellaisia tunteita, joista tulisi päästä eroon. Miska on hyvin nuori taiteilija, taitava käsistään. Uskon hänellä olevan paljon kehittymisen mahdollisuuksia”, kertoo Drawing Galleryn perustaja, kuvataiteilija Bambu Hellstedt.
Näyttely järjestettiin Kaapelitehtaalla. Kuva: Venla Välikangas

Mikä korvaa häpeän, kun aika on?

Langetessaan sade oli vettä käänsi kipeät kokemukset voitoksi. Irtaantumisen tyypillisesti haitalliseksi mielletystä tunteesta soisi kuitenkin jokaiselle. Mistä mahtaa löytyä toinen, korvaava teema, mikäli häpeä joskus väistyy? Kenties taiteilija tulee astuneeksi rohkeasti kuplan ulkopuolelle, mikä tietää hyvin toisenlaista tuotantoa. Miska Mio kertoo tuntevansa syvää rakkautta periferioita kohtaan ja haluavansa kenties keskittyä myöhemmin maisemamaalaukseen.

Jään odottamaan tulevaa innolla ja mielenkiinnolla.

Mainosjuliste. Kuva: Venla Välikangas

Langetessaan sade oli vettä pidettiin Kaapelitehtaalla 3.9.2021 – 13.10.2021. Langettuaan sade oli verta -näyttelyn avajaisia vietetään Hyvinkään Promenadigalleriassa 30.10.2021.