Kahvi on minulle tärkeää. Aamuisin kun nousen, olen puoliunessa vielä noin tunnin verran, ja aivan ensimmäiseksi herättyäni tarvitsen kahvia.
Kun olin nuorempi, ystävilläni oli hauskaa kahviin ja aamuväsymykseeni liittyvien somepostausteni kanssa. Milloin unohdin laittaa keittimeen veden, milloin purut. Joskus minulla oli liedellä kiehautettava mutteripannu, jolla sai makoisaa espressoa. Pannu meni pilalle, kun unohdin lisätä sinne vettä ja sen silikoniset tiivisteet sulivat pilalle. Uusi tiiviste olisi maksanut saman verran kuin itse pannu, joten luovutin ja palasin takaisin tavalliseen kahvinkeittimeen.
Jokunen vuosi sitten saimme mieheni työpaikan kautta melko halvalla kahvikoneen. Sellaisen ihanan, joka nappia painamalla jauhaa pavut ja tekaisee tuosta vain kupillisen hyvää kahvia. Ja maku on oikeasti mielettömän hyvä.
Kone on vaihtunut jokusen kerran, ja nyt emme enää halua elää ilman sellaista. Tavallinen suodatinkahvi menettelee, mutta on ihanaa palata kotiin ja keittää omalla koneella kunnon kahvia. Olemme muuttuneet kahvisnobeiksi.
Mutta mikä on snobikahvi? Sellainen, joka keitetään kahvikoneella, joka ottaa muun lisäksi myös itse letkulla maidon suoraan tölkistä, vaahdottaa sen ja toivottaa päälle hyvät päivät, illat tai aamut. Joihinkin kahvikoneisiin saa langattoman nettiyhteyden, en kyllä ole varma miksi. Ehken siis ole vielä aivan toivoton kahvisnobi. Katsotaan parin vuoden päästä uudelleen.
Se ainakin on varmaa, etten koskaan, ikinä tule hankkimaan kapselikeitintä, ainakaan ennen kuin niissä on kaikissa vakiona uudelleenkäytettävät kapselit. Ne kun tuhoavat luontoa, ja ovat ihan oikea ongelma ympäristöllemme. Vai ovatko sittenkään? Lähdin tutkimaan asiaa mielessäni tarkat tiedot siitä, miten kamala katastrofi nämä kapselit ympäristölle ovatkaan, mutta löysinkin jotain ihan muuta. Se siitä ennakkoluulostani.
Ensinnäkin, kapselikeittimiin on nykyisin runsain mitoin ostettavissa kestokapseleita – siis sellaisia joita voi käyttää yhä uudelleen ja uudelleen. Hinnat vaihtelevat pikaisen googlettamisen perusteella reilusta kympistä jopa miltei viiteenkymmeneen euroon.
Aalto-yliopiston rakennetun ympäristön ja kestävän kehityksen tutkija Riikka Kyrö kirjoittaa artikkelissaan muun muassa näin:
“Kapselikoneet kuluttavat huomattavasti perinteisiä kahvinkeittimiä vähemmän energiaa. Toisin kuin yleisesti ajatellaan, kahvinvalmistuksen osuus kahvin elinkaaren aikaisista hiilipäästöistä on jopa puolet, siinä missä pakkauksen hävittämisen merkitys on vain muutamia prosentteja. Toinen puolikas kahvin elinkaaren aikaisista ilmastovaikutuksista syntyy viljelystä. Siksi ei ole yhdentekevää sekään, että kapselikoneissa kahvia menee hukkaan vähemmän kuin kokonaisia pannuja keittäessä.”
Hmm. Säästänkö minäkin siis snobikeittimelläni luontoa, sekin kun tekee vain kupillisen (tai halutessa kaksi kuppia) kahvia kerrallaan? Tämä tosin huuhtelee itsensä, murskaa pavut ja haluttaessa vaahdottaa maidon, eli energiaa prosessiin kuluu kapselikeitintä enemmän. Mutta maidon vaahdotustoimintoa emme miltei koskaan käytä, ja jollain tavalla ne pavut murskattaisiin kapseleihinkin. Lisäksi kapseleihin saatetaan laittaa mausteita ja maitojauhetta, ja täytyyhän kapselikeitintäkin huuhdella, ja nyt minun pääni menee aivan sekaisin tästä kaikesta. En ole tutkija. Olen vain uneton kahvisnobi, joka haluaa nauttia kahvistaan mahdollisimman vähillä tunnontuskilla. Tällä hetkellä se tarkoittaa kai reilusti tuotettuja kahvipapuja (jos sellaisia edes ihan oikeasti on olemassakaan), ja ympäristön suojelua monin muin tavoin.
Hyvää ystävänpäivää.
HANNA AULAVUORI
14.2.2022
