Yleensä julkisesta terveydenhuollosta puhutaan vain negatiiviseen sävyyn. Harvoin kerrotaan positiivisia asioita ja kuinka kaikki on sujunut hyvin. Yllättävän moni meistä on kokenut esimerkiksi vaikean sairauden joko itse tai lähipiirissään ja nähnyt siten, miten hyvää ja nopeaa hoitoa Suomesta saa. Itse ainakin siinä tilanteessa, kun sain tietää sairastavani vakavaa sairautta, jossa kuoleman pelkokin oli läsnä, olin onnellinen siitä, että asun Suomessa ja tiedän saavani parasta mahdollista hoitoa.
Kertaakaan koko puolen vuoden intensiivisen hoitojakson aikana en kokenut saavani, kuin kerran huonoa palvelua. Tämänkin huonon kokemuksen paransivat muut erittäin hyvät kokemukset eri tahojen kanssa. Itse omassa tilanteessa kävin ensin yksityisellä puolella tutkimuksissa, mutta tilanteen paljastuttua minut siirrettiin hoitoon julkiselle puolelle. Monesti päädyin miettimään sitä, että missä tilanteessa olisin nyt, jos olisin aloittanut hoitoni julkiselta puolelta. Olisiko minun hoitojen aloitus ollut hidasta? Olisinko saanut tarpeeksi nopeaa hoitoa? Minullakin oli kauhukuvat jonojen pituuksista ja hoidon pääsyn hitaudesta. Mutta mistä minä sen tiedän, olisiko julkisen puolen hoito ollut yhtä nopeaa, kun en sitä sillä hetkellä saanut? Tässäkin tilanteessa mietin vain kuulopuheiden perusteella tekemiäni oletuksia julkisen puolen hoidosta, enkä omaan kokemukseen perustuvia havaintoja.
Kun hoito aloitettiin julkisella puolella, en joutunut kertaakaan pelkäämään sitä, että riittääkö hoitojen taso, teho tai henkilökunnan osaaminen. Luotin täysin saamaani hoitoon ja annoin henkeni henkilökunnan käsiin. Luotin heihin täysin ja uskoin heidän parantavan minut. Toki me kaikki olemme ihmisiä ja meille kaikille sattuu vahinkoja. Lääkärit ja muu hoitoalan henkilökunta eivät pysty ihmeisiin ja heillekin on suotava inhimillisyyttä. Miksi niin usein palstatilaa lehdissä saavat ne jutut, joissa joku henkilö on epäonnistunut työssään tai jonkun toimenpiden on pahasti epäonnistunut? Suomessa varmasti suurin osa toimenpiteistä onnistuu ja vielä todella hyvin. Missä hoitohenkilökunnan kiitos ja arvostus?
Haluaisin omalta osaltani olla edistämässä ja ajamassa näiden henkilöiden arvostusta ja kunnioitusta. He ovat työssään vastuussa meidän hengestä eli meidän koko elämästä. Heidän palkkansa ei vastaa sitä tasoa, kuinka vastuullista työtä he tekevät. On uskomatonta, että niin moni työ, jossa ei olla vastuussa toisen ihmisen hengestä heidän palkkansa on moninkertainen hoitoalan palkkoihin verrattuna. Jos Suomessa hoitoalan palkkojen nostaminen on vaikeaa, pitäisi heitä edes arvostaa, kunnioittaa ja kirjoittaa positiivisesti enemmän. He ansaitsevat kaiken sen!
Itse haluan suuresti kiittää kaikkia niitä hoitajia, joita olen elämäni varrella tavannut. He ovat tehneet loistavaa työtä pelottavinakin hetkinä ja luoneet minuun uskoa, että paranen. Toivoisin, että jokainen ihminen miettii tätä asiaa lääkärissä asioinnin jälkeen ja toisi sen kiitoksen esille joko suoraan lääkärille tai yleisesti esimerkiksi sosiaalisessa mediassa. On kiitoksen aika hoitohenkilökunnalle, sillä koskaan emme voi tietää, milloin olemme itse hoitoa vailla!
