Helsinkiin on satanut ensilumi. Pääkaupunkiseudun partiolaisten toiminnanjohtaja Mimmu Mannermaa ottaa minut lämpimästi vastaan Partioasemalla, Helsingin Töölössä. Kättelemme vasemmalla kädellä, partiolaisilla kun on tapana niin tehdä.

Istahdamme hänen toimistoonsa, ja hyllyn päältä muotokuvat tarkkailevat meitä. Heidän joukostaan tunnistan partioliikkeen perustajan, Baden-Powellin.

Pöydän toisella puolella istuva Mimmu Mannermaa on toiminut Pääkaupunkiseudun partiolaiset ry:n toiminnanjohtajana nyt neljä vuotta.

“Olin Pääkaupunkiseudun partiolaisille tullessani tehnyt ammatillisesti aivan muita juttuja. Elämässäni oli vaihe, jossa lapset olivat kasvaneet aikuisiksi ja mietin, mitä haluan työkseni vielä tehdä”, Mimmu kertoo.

Lasten ja nuorten parissa Mimmu oli tehnyt vapaaehtoistyötä, mutta partiossa työskentely ei ollut käynyt edes mielessä. Kävi kuitenkin ilmi, että Pääkaupunkiseudun partiolaisiin haettiin uutta toiminnanjohtajaa 2015.

“Ajattelin, että hyvänen aika. Voisko se olla mua varten?”

Hetken pohdittuaan, Mimmu haki työpaikkaa.

“Tänne minä sitten päädyin, ja se tuntuikin maailman luonnollisimmalta asialta. Lasten ja nuorten parissa työskentely ja oman kotikaupungin harrastusmahdollisuuksien kehittäminen on aina ollut minulle tärkeää.

Partiomaailma ei ollut Mimmulle vieras

Mimmu ei tullut partiomaailmaan töihin aivan ummikkona. Hän on itse aloittanut partion jo alakoulun ensimmäisellä luokalla.

“Aivan ensimmäinen muistoni partiosta ei kylläkään ole kovin hyvä”, Mimmu naurahtaa.

Ekaluokkalainen Mimmu oli aloittanut partion kesken kauden, ja jo muutaman kokouksen jälkeen oli vuorossa kevään viimeinen kokous, eli nyyttärit, johon kaikki olivat tuoneet herkkuja.

“Äitini oli antanut minulle kokoukseen mukaan kaksi kiloa viinirypäleitä”, Mimmu muistelee.

“Siellä minä sitten söin yksin viinirypäleitä, kun muut söivät sipsiä ja joivat omista limupulloistaan”, Mimmu nauraa.

“Pahoitin mieleni niin totaalisesti, että ilmoitin äidille, etten mene enää ikinä sinne partioon.”

Partiosta Mimmu on saanut elinikäisiä ystäviä

Mimmun muuttaessa perheineen uudelle alueelle naapurin tyttö sai nelosluokkalaisen Mimmun houkuteltua uudelleen partioon.

“Siitä se sitten jäikin osaksi elämää ihan aikuiseksi asti,” Mimmu kertoo.

Mimmun vartionjohtaja on vieläkin hänen ystävänsä, eikä yhteydenpito vanhoihin partiokavereihinkaan ole katkennut.

“Suunnilleen kerran vuodessa tapaamme ja muistelemme menneitä talviretkikauheuksia ja märkiä kesäleirejä”, Mimmu myhäilee.

“On hienoa nähdä, että vaikka kaikki ovat kasvaneet eri suuntiin, tavatessamme tuntuu kuin jatkaisimme siitä, mihin lapsena jäimme”, Mimmu kertoo.

“Jokin, mikä lapsena on rakennettu, yhdistää meitä vieläkin.”

Arvostus vapaaehtoisia kohtaan on kasvanut entisestään

Mimmun oma suhde partioon on muuttunut paljon sen jälkeen, kun hänestä tuli Pääkaupunkiseudun partiolaisten toiminnanjohtaja. Käsitys järjestöstä kokonaisuutena on laajentunut ja ymmärrys siitä, miksi asioita tehdään niin kuin tehdään, on lisääntynyt.

“Yksi merkittävin asia, mikä tämän työn mukana on tullut, on se mieletön arvostus, jota tunnen kaikkia järjestön vapaaehtoisia kohtaan”, Mimmu sanoo.

“Nuoret jaksavat illasta ja viikonlopusta toiseen pyörittää tätä järjestöä, se on ihan uskomatonta”, Mimmu sanoo ihailevasti.

Partioon liittyy paljon ennakkoluuloja

Partioon liittyvistä ennakkoluuloista Mimmu puhuu varovasti.

“Välillä pelottaa sanoa niitä ääneen, kun ei tiedä,  vahvistavatko puheet ennakkoluuloja entisestään”, Mimmu sanoo.

Partio mielletään usein, varsinkin iäkkäämmän väestön keskuudessa kristilliseksi harrastukseksi.

“Vaikka Suomessa yhteistyö evankelisluterilaisen kirkon kanssa onkin toimivaa, on tärkeää muistaa, että kaikki ovat partioon tervetulleita uskonnosta tai taustasta riippumatta”, Mimmu sanoo vakavana.

“Joudun aina välillä muistuttelemaan ihmisiä, että suurin osa maailman partiolaisista ei suinkaan ole kristittyjä, vaan muslimeja.”

Luonnossa liikkuminen on tärkeä osa partiota ja Mimmu iloitsee siitä, että kivikaupungissa kasvaville lapsille voidaan mahdollistaa metsässä liikkuminen ja oman luontosuhteen kehittäminen. Mimmu muistuttaa kuitenkin, että partio ei ole pelkästään solmuja ja puukolla veistelyä.

“Olen ylpeä citypartiolainen. Olen todella onneton erätaidoissa, mutta todella nokkela kaupungissa”, Mimmu sanoo.

“Partiota voi tehdä yhtä lailla metsässä kuin stadissakin.”