Syksyisin opettajilla riittää vielä intoa. (Kuva: publicdomainpictures.net / Peter Griffin)

Olen opiskellut elämästäni reilusti yli puolet. Pääsin lukion ja armeijan jälkeen yliopistoon parin yrittämän jälkeen, ensin lukemaan liikuntaa ja myöhemmin kieliä, tarkemmin ruotsia. Selkeää urasuunnitelmaa minulla ei koskaan ollut, vaan ajattelin aina, että positiivisena ja fiksuna löydän töitä joltain minua kiinnostavalta alalta.

Oikeastaan kaikki opintoni valmistivat minua opettajan ammattiin, ja opintojeni loppuvaiheessa oli päässäni jo kypsynyt ajatus, että opettajan hommat ovat minulle sopiva ratkaisu. Pidän nuorista ja minua kiinnostaa miten heillä menee. Kun heti valmistuttuani sain töitä opettajana suorastaan pursuin ideoita, joita voisin opettaessani käyttää. Aluksi töissä oli mukavaa, työkaverit ja oppilaat vaikuttivat kivoilta ja opin mielestäni opettamaan ruotsia hyvin.

Viiden vuoden jälkeen sain tarpeekseni.

Lopettaneet ovat myös monet kurssikaverini, jotka ovat vaihtaneet ammattia kuka miksikin. Joku on alkanut opiskelemaan toiseen ammattiin ja toiset ovat hakeutuneet toimistohommiin.  Toukokuun lopussa Helsingin Sanomat uutisoi, että luokanopettajakoulutukseen hakeneiden määrä on romahtanut. Suomenmaa -lehti otsikoi jo vuonna 2013, että “Työn muuttuminen raskaammaksi saa opettajat vaihtamaan alaa”. Olemme entisten opettajakollegoideni kanssa puhuneet asiasta paljon ja miettineet, miksi opettaminen on niin raskasta. Sehän kuulostaa helpolta: noin parikymmentä viikkotuntia opetusta ja kolmetoista viikkoa lomaa vuodessa, ja vielä tuntien välissä viidentoista minuutin tauot. Tämähän kuulostaa lasten leikiltä.

Vastakkaisella puolella ovat jatkuvat wilmaviestit, kokeiden ja aineiden korjaamiset, tuntien suunnitteleminen, erityisoppilaiden huomioiminen ja erityisoppilaiden integrointi. Aikaa menee kaikkeen tähän opetuspäivän aikana ja iltaisin todella paljon. Välillä ihmettelin, miten jotkut opettajat saivat kaikki hommansa hoidettua ilman, että heillä hajosi pää. Pahimmillaan neljänkymmenen oppilaan ryhmiä, eli todella paljon luettavaa ja korjattavaa. Kaikki tämä olisi ollut minulle ihan ookoo, jos omasta panoksestaan olisi saanut arvostusta. Koulut ovat kuitenkin tänä päivänä täynnä nuoria, jotka eivät ole oppineet arvostamaan muita ihmisiä ja ajattelevat vain itseään. Kuka jaksaa päivästä toiseen yrittää opettaa jollekin jotain, jos kiinnostus on negatiivisen puolella? Tai miten yrität opettaa 25:lle oppilaalle saman asian kun keskittymiskyky, ja taas kerran, halu oppia on olematon ja joku vielä haistattelee päälle?

Nykyään kaikki oppilaat — keskittymishäiriöiset, aggressiiviset, kielitaidottomat, ADHD-oppilaat, dysfaasikot tai muuten vaan häiriköt — yritetään integroida niin sanottujen normaalien lapsien sekaan. Nykyään myös lähes joka toisella oppilaalla tuntuu olevan joku erityispiirre tai oppimisvaikeus. Hankalien oppilaiden kanssa saa toki erityisopettajalta apua, mutta yksi erityisopettaja kymmenen erityislapsen kanssa ei tunnu riittävän. Integraatiolla on hyvä tarkoitus, eikä se suinkaan ole ongelmista pahin. Itselleni vaikeinta hyväksyä oli oppilaiden välinpitämättömyys ja vanhemmilta opitut asenteet, jossa opettajaa ei kunnioiteta ja kaikkeen aikuisen suusta tulevaan suhtaudutaan välinpitämättömästi.

Kuinkakohan moni lapsien vanhemmista jaksaa kuunnella suoranaista vittuilua joka päivä kotona? Tai kuinka moni ylipäätänsä jaksaa ja haluaa tehdä työtä, joka ei tunnu kiinnostavan pomoa, alaisia tai oikeastaan ketään, joka työyhteisössä työskentelee? Onneksi opettajan työssä sentään rehtori ja työkaverit ovat tukena, muuten sitä ei olisi jaksanut niinkään kauan kuin jaksoin. Toki suuri osa oppilaista oli osaavia ja ihania, mutta joukkoon mahtui silti liikaa niitä, jotka pilasivat koko homman. Heidän takiaan päätin etsiä uutta ammatillista suuntaa, ja tuntuu, että saan taas nauttia arvostusta.

 

Lähteet:

HS 30.5.2019
https://www.hs.fi/kotimaa/art-2000006125103.html

Suomenmaa 16.8.2013
https://www.suomenmaa.fi/uutiset/tyon-muuttuminen-raskaammaksi-saa-opettajat-vaihtamaan-alaa-6.3.49382.bf13e026ba

Eren Gürler