Kultaajamestariksi on kuljettava pitkä tie. Mestariksi valmistuminen vaatii pitkäjänteisyyttä ja kehittymistä työtä tekemällä. Kultaajia on Suomessa harvassa, kultaajamestareita ainoastaan yhdeksän.
Oppisopimus on urapolun alku
Mikko Snellmanin kiinnostus kultaa kohtaan syntyi hänen auttaessaan työhuoneella muutamaan otteeseen sukulaistaan.
”Siinä jutussa oli jokin imu”, kuten Mikko asian ilmaisee.
Mikolla onkin käsitys, että perinteinen tie kultaajaksi on eräänlainen eksyminen alalle.
Kultaajamestari Mikko Snellman esittelee kultalehteä.
Koulutusväylä alalle kulkee kolmivuotisen oppisopimuksen kautta. Kisällin ammattitutkinnon Mikko suoritti kuuden vuoden jälkeen ja 13 vuoden jälkeen hänellä on mestarin ammattitutkinto suoritettuna.
”Oppiminen tuskin tulee loppumaan koskaan, vaan aina tulee jotakin uutta ammattiin liittyen.” Snellman tähdentää.
Pohjatyöt kunniaan
Kultaustyön näkyvin osa on luonnollisesti kulta. Itse kultaaminen ei kuitenkaan ole työvaiheista aikaa vievin. Kultauksen alla on useita kerroksia, noin 30 kappaletta, joiden onnistuminen on kestävän ja laadukkaan kultauksen edellytys.
Kultaajamestarin kertoessa vesikultauksen pohjustuksesta puheessa vilahtelee ainakin nykyarjelle vieraita tuotteita kuten jänisliima, liitu ja kaoliini. Siinä ei kuitenkaan ole mitään ihmeellistä, sillä kultauksen historia juontaa juurensa vanhaan Egyptiin ja sen tekniikka on säilynyt näihin päiviin saakka lähes muuttumattomana.
Julkista kultaamassa
Snellmanin työhuone on alalla harvinaisuus, koska pääasiallisesti heitä työllistävät erilaiset julkisyhteisöt ja -toimijat, kuten seurakunnat ja valtionhallinto. Keskittyminen tietyntyyppisiin töihin mahdollistaa samalla pidemmät projektit, jotka vaativat päivien tai viikkojen työskentelyä toisella paikkakunnalla.
”Pääsääntöisesti kuitenkin kaikki irtonainen irrotetaan ja tuodaan työhuoneelle, koska se on helpompaa”, Snellman toteaa.
Tiedostavuus mukaan kultaukseen?
Kultausta käytetään myös taiteessa muutenkin kuin taulujen kehyksissä.
”Viimeksi ollaan oltu mukana tekemässä yhteistyötä Helsinki Biennaalissa Maaria Wirkkalan kanssa. Taideprojekteissa olemme ennen kaikkea tukena, kun taiteilija pohtii kullan käyttöä osana teostaan”, Mikko Snellman kertoo viime aikojen taideyhteyksistä
Taiteilijayhteistyö on ollut myös eräänä sykäyksenä kiinnostukselle kullan alkuperää kohtaan. Yhteistyökumppaneista etunenässä taiteilijat ovat olleet kiinnostuneita käytetyn kullan eettisyydestä ja kaivamisen luontoarvojen mukaisuudesta.
Vierailu Lapissa Tankavaarassa kullanhuuhtojien luona sai aikaan prosessin, jonka lopputuloksena työhuoneen pöydällä on nyt aidosta Lapin kullasta valmistettua lehtikultaa. ” Kulta on täysin myrkyttömästi puhdistettu ennen lyöntiä, ja se on maailman ensimmäistä lehtikultaa, jonka reitti huuhtojalta kultaajalle voidaan varmistaa”, Mikko Snellman summaa.
