Olen viime aikoina miettinyt, että mihin meillä on oikein kiire? Aloitin opiskelut ja sen myötä autolla ajaminen on kohdallani myös lisääntynyt. Ajan päivittäin Lahden moottoritietä aimo siivun verran, ja harva se päivä näen onnettomuuden. Useimmiten on ollut kyse klassisesta peräänajosta. Meillä on siis kiire! Toisen takalistossa on ajettava ihan kiinni, jotta olisi ajoissa päämäärässään? Järjetöntä!
Auta armias sitä tilannetta, jos pitää vaihtaa ajokaistaa. Harva on teiden ritari, ja antaa tilaa. “Minä menen tästä. Viis sinun tarpeistasi tai soljuvasta autoliikenteestä!” Autokoulussa aikanaan opetettiin sujuvaa liikenteeseen liittymistä verraten sitä vetoketjuun. Rampilta autovirtaan liittyvät autot sujahtavat mukaan väleihin ilman, että liikenteen sujuvuus siitä kärsii.
Kauppa on toinen kiireen tyyssija. Olin ystäväni kanssa kaupassa, ja hän kommentoi pakkaustyyliäni termillä “apinan raivo”. Olen siis melkoisen vauhdikas ostoksien lappamisessa kasseihin. Ja silti usein tuntuu, että kassa tuuppaa seuraavan asiakkaan tavaraa päälle! Viis koronasta ja turvaväleistäkään, mutta alta et ehdi pois. MIten mummot ja paapat pärjäävät tässä kiihtyvässä kauppakarusellissa?
Koulussa on kiire. Ruokailussa on kiire. Ole nopea! Perehdy kaikkeen! Tee parhaasi! Älä nuku liikaa! Älä nuku liian vähän! Syö terveellistä! Älä syö liikaa hiilihydraatteja! Älä syö liikaa proteiineja! Huoh! Tuntuuko sinusta koskaan siltä, että vaatimuksia ja kiirettä on aivan liikaa?
Tapio Nousiainen on aikoinaan kirjoittanut kirjan Yksi ainoa elämä. Olen samaa mieltä, että Jumala on antanut meille yhden ainoan elämän, ja tätä ei voi ottaa uusintana. On vain tämä elämä, ja se on kertaluontoinen näytös.
Bronnie Ware on australialainen hoitaja, joka on työskennellyt monia vuosia palliatiivisella osastolla tarjoten saattohoitoa ihmisille heidän elämänsä viimeiselle 12 viikolle. Bronnie kokosi yhteen viisi seikkaa, joita ihmiset katuvat eniten kuolinvuoteellaan. Nämä viisi katumuksen aihetta ovat:
- Toivon, että olisin elänyt omalla tavallani, enkä tavalla, jota muut minulta odottivat.
- Toivon, että en olisi työskennellyt niin kovasti.
- Toivon, että minulla olisi ollut rohkeutta ilmaista tunteitani.
- Toivon, että olisin pitänyt yhteyttä ystäviini.
- Toivon, että olisin antanut itseni olla onnellisempi.
Mitä ajattelet listasta? Olisiko aika pysähtyä miettimään, että elätkö sinä itsesi näköistä elämää, johon voit olla tyytyväinen kerran kuoleman lähestyessä? Kuuluuko elämääsi kiireessä suorittaminen, kulissien pystyssä pitäminen ja muiden toiveiden toteuttaminen?
Ole aito oma itsesi. Kun viihdyt itsesi ja elämäsi kanssa, niin se tuottaa iloa ja hyvinvointia myös ympärillesi. Oman itsesi kuuntelu ei ole itsekkyyttä vaan rakkautta.
