Intohimon loppuminen ja koulukiireet johtivat Emil Weckströmin jääkiekkouran päättymiseen.
Uransa nuorena lopettavilla urheilijoilla on useimmiten yksi yhteinen tekijä uran loppumisen taustalla. Motivaation puute. Kun ura jää pidemmäksi aikaa polkemaan paikallaan, se syö kiinnostusta lajia tai lajeja kohtaan.
Myös helsinkiläisen opiskelijan Emil Weckströmin, 20, kohdalla kyse on pitkälti siitä. Weckström kertoo opiskeluiden sekä pelaajana kehityksen loppumisen olleen isoimpina syinä uran päättymiseen.
“B2-ikäluokassa pelasin alempaa SM-sarjaa Karhu-Kissoissa. Aloin huomaamaan, että taidot eivät enää riittäneet ja joukkueeseen tuli sisään paljon uusia ja parempia pelaajia. Ymmärsin myös, että koulu alkoi viemään enemmän aikaa”, hän muistelee.
Weckström kävi vielä ennen lopettamispäätöstään kokeilemassa muissa joukkueissa, mutta totesi lopettamisen olevan järkevin ratkaisu.
“Parissa muussa jengissä kävin vielä testaamassa, mutta huomasin, ettei samanlaista paloa enää löydy jääkiekkoa kohtaan”.
Puolustajana uransa aikana pelannut Weckström aloitti aikanaan uransa Kiekko-Vantaassa hyökkääjän roolissa. Vahvuudet, tai oikeastaan heikkoudet tulivat silloin kuitenkin nopeasti esiin.
“Kädet sekä maalintekotaito eivät riittäneet mihinkään niin piti vaihtaa puolustajan paikalle. Puolustuksesta löytyikin omat vahvuudet ja olin enemmän oman pään höylä, enkä noussut paljoa hyökkäyksiin”, mies kertaa.
Weckström kävi urallaan kaiken kaikkiaan kolmessa seurassa. Hän kokee että parasta valmennusta sai viimeisinä vuosina Karhu-Kissoissa.
“Siellä tuntui, että meitä kohdeltiin vaativammin. Valmentajat pyysivät enemmän ja olivat määrätietoisia. Edellisissä joukkueissa tuntui välillä, että valmentajat eivät ihan tiedä, mitä tekevät.”
Harrastuksesta ja etenkin joukkueessa olemisesta on kuitenkin jäänyt hänelle useita positiivisia vaikutuksia. Joukkueessa vaaditaan yhteistyökykyä ja se kehittää sosiaalisia ominaisuuksia myös siviilielämän puolella.
“Olen toiminut niin monen ihmisen kanssa eri joukkueissa, että siinä on yhteistyötaidot kehittyneet. Kaikkien kanssa pitää tulla toimeen ja sen takia nykypäivänä on helpompi olla erilaisten ihmisten kanssa”, Weckström pohtii.
Kaipaako herra vielä takaisin pelikentille vai onko jääkiekko unohtunut jo kokonaan?
“Paluu kentille on joskus käynyt mielessä alemmille sarjatasoille, esimerkiksi työyhteisössä vaikkapa oman joukkueen perustaminen olisi siistiä. Jääkiekkoa tulee vielä seurattua säännöllisesti tulosten muodossa. Liikuntaa olen toki jatkanut, salilla tulee käytyä noin neljä kertaa viikossa, minkä lisäksi tykkään pelata myös tennistä.”
