Suomi saa uuden itsemurhien ehkäisyohjelman. Ohjelma on osa sosiaali- ja terveyministeriön uutta mielenterveysstrategiaa. Edellinen kansallinen mielenterveysstrategia, Mieli-suunnitelma päättyi vuonna 2015.

Suomen mielenterveysseura Mieli ry:n johtava asiantuntija Meri Larivaara kertoi uudesta ehkäisyohjelmasta Suomen Tietotoimiston tiedotteessa.

Larivaaran mukaan strategian oheen saatu ehkäisyohjelma on mielenterveysseuran useita vuosia jatkuneen työn tulos ja erittäin tärkeä saavutus. Edellinen ehkäisyohjelma päättyi vuonna 1996.

Käytännössä Suomessa ei siis ole ollut erillistä ehkäisyohjelmaa yli 20 vuoteen. Larivaara painottaa, että vuosien 1986-1996 kansallisessa ohjelmassa luotiin mittava tietopohja ja siihen perustuvat suositukset. Näin työtä pystyttiin jatkamaan 2000-luvulle ilman uutta ohjelmaa.

“Mieli-suunnitelmakin sisälsi toimia, jotka ehkäisevät itsemurhia, vaikka niitä ei ole koottu ehkäisytyön otsikon alle. Osana suunnitelman toimeenpanoa Terveyden ja hyvinvoinnin laitos myös päivitti itsemurhien ehkäisysuositukset”, Larivaara toteaa.

Työtä on tehty erilaisissa hankkeissa, vaikka erillinen ehkäisyohjelma on puuttunut. Ongelmana on kuitenkin se, että erilaisista hankkeista koostuva työ on osittain hajanaista.  

“Hajanaisen työn seuranta ja arviointi on hankalaa, eikä se toteutunut”, Larivaara sanoo.

2010-luvulla alkoi voimistua näkemys siitä, että erillinen ohjelma tarvitaan.

“Ilman erillistä ehkäisyohjelmaa eri toimijoiden erilaisissa hankkeissa tekemä työ on koordinoimatonta ja jossain määrin sattumanvaraista. Kenelläkään ole kokonaisnäkemystä siitä, mitä tehdään ja mihin voimavaroja tulisi kulloinkin suunnata.”

“On tietysti kiusallista, että uutta ehkäisyohjelmaa on jouduttu odottamaan näin kauan”, Larivaara toteaa.

Hän muistuttaa, että Suomi oli aikanaan ensimmäinen maa, joka toteutti kansallisen itsemurhien ehkäisyohjelman. 1980- ja 1990-luvuilla Suomi oli edelläkävijä.

“On hienoa, että nyt voimme nousta myös itsemurhien ehkäisyssä eturivin maaksi, kunhan työtä resursoidaan toimeenpanovaiheessa riittävästi”, Larivaara pohtii.

Tilastokeskuksen kuolinsyytilastojen mukaan Suomessa elämänsä päättäneiden määrä on laskenut suhteellisen tasaisesti vuodesta 1990. Silloin 1 500 ihmistä teki itsemurhan. Vuonna 2018 vastaava luku oli 810.

Kymmenessä vuodessa itsemurhakuolleisuus on pienentynyt yli 20 prosenttia. Oman käden kautta lähteneistä miehiä on huomattavasti enemmän kuin naisia. Kolme neljästä on miehiä.

Yli kolmannes 15-24 vuotiaana kuolleista teki itsemurhan. Vuonna 2018 alle 25-vuotiaiden määrä oli 99. Kaikista kuolleista alle 25-vuotiaita on 12 prosenttia. 

Kuolleisuuden väheneminen on näkynyt viimeisen kymmenen vuoden aikana selvimmin keski-ikäisillä. Nuorten alle 25-vuotiaiden ja 65-vuotta täyttäneiden kuolleisuus ei ole pienentynyt yhtä paljon. Vuonna 2018 oman käden kautta lähteneiden naisten keski-ikä oli 50 vuotta. Miehillä vastaava ikä oli 48 vuotta.

Muuhun Eurooppaan verrattuna Suomen nuorten itsemurhakuolleisuus on korkeaa. Vuoden 2016 Eurostatin tilastojen mukaan 15-24-vuotiaiden kuolleisuus Suomessa oli korkeampaa kuin EU-valtioiden keskimäärin. 65 vuotta täyttäneiden kuolleisuus ei juurikaan poikennut EU-maiden keskiarvosta.

Vuosille 2020-2030 suunnitellun strategian tarkoituksena on huomioida mielenterveysongelmat laajasti yhteiskunnan eri tasoilla. Ongelmat nähdään kansanterveydellisinä haasteina. Strategia pyrkii tehokkaaseen ongelmien ehkäisyyn ja hoitoon. Mielenterveyden häiriöihin liittyvää syrjintää ja leimaamista tulee vähentää. Mielenterveys- ja päihdepalvelut tulee saada samalle tasolle kuin muutkin sosiaali- ja terveyspalvelut.

Tavoitteita toteutetaan lisäämällä sekä mielenterveysongelmia ehkäisevien ja hoitavien palveluiden saatavuutta että lisäämällä niiden ylläpitämiseksi vaadittavaa yhteistyötä. Lisäksi parannetaan työelämän kuntouttavia mielenterveyspalveluja, kuntien mielenterveys-osaamista ja itsemurhien ehkäisyä.

Kuva: https://www.flickr.com/photos/saulalbert/34991210106

Kahdeksan tavoitetta itsemurhien ehkäisyohjelmasta

  • Itsemurhaa yrittäneihin kohdistuvat asenteet ovat muokattavissa. Heitä ei pidä syyllistää tai pitää huomionhakuisina.
  • Itsemurhakeinojen ja itsemurhavälineiden saatavuutta on ehkäistävä.
  • Matalan kynnyksen kriisipalveluita pitää olla saatavilla kaikkialla Suomessa. Palveluista tulee tiedottaa siten, että jokainen Suomessa asuva tietää palveluiden sijainnin ja yhteydenottokeinot.
  • Hoitoon pääsyä helpotetaan ja nopeutetaan priorisoimalla sekä itsemurhavaarassa olevan henkilön hoito, että huomioimalla itsemurhaan kuolleiden henkilöiden läheisille annettava tuki. Vaikeiden elämäntilanteiden ja kriisien aikana annettava varhainen tuki ehkäisee ongelmien pahenemista. Se voi myös ehkäistä tekoja.
  • Päihde- ja riippuvuusongelmista kärsivien henkilöiden itsemurhavaaran vakavuutta arvioidaan samalla tavalla kuin muidenkin itsemurhavaarassa olevien henkilöiden.
  • Median osaaminen viestinnässä voi edistää ehkäisyä. Myönteiset tarinat selviytymisestä auttavat löytämään apua vaikeissa tilanteissa.
  • EU-lainsäädännön kehittämisen tavoitteena on rajata tekoon rohkaisevaa sisältöä videoissa, televisiosarjoissa, elokuvissa ja sosiaalisessa mediassa.
  • Ajankohtaista tilastotietoa tarvitaan eri ikäryhmistä ja riskiryhmistä, itsemurhayrityksien, hoitoon pääsyn ja hoidon laadun sekä varhaisen tuen tarjonnan osalta.

Itsetuhoisiin ajatuksiin ja toimintaan löytyy apua muun muassa valtakunnallisen kriisipalvelun numerosta 09 2525 0111.