M1 – lomaketta kutsutaan myös “punaiseksi lapuksi”. (Kuva: Mikko Pääkkölä)

Poliisihallitus antoi joulukuussa ohjaavan kirjeen, joka koskee virka-avun antoa potilaan saattamiseksi tahdonvastaiseen hoitoon.

Mielenterveyslakia tulkitaan nyt uudella tavalla. Aikaisemmin virka-avun saamiseen riitti esimerkiksi puhelimitse syntynyt epäily mielenterveyshäiriöstä. Jatkossa siltä edellytetään lääkäriltä saatua M1-lähetettä.

Haasteeksi muodostuu se, ettei lääkäri voi antaa kyseistä lähetettä tapaamatta potilasta. Kun sairaudentunnoton potilas ei itse ole halukas hakeutumaan hoidon tarpeen arviointiin, lähete jää tekemättä.

Kun tarvittavaa hoitoa ei saada, vaarantuu pahimmillaan sekä potilaan oma että ulkopuolisten henkilöiden turvallisuus, mikäli henkilö alkaa käyttäytyä itselleen tai ympäristölleen vaarallisella tavalla.

Uusi linjaus aiheuttaa hämmennystä terveydenhuollossa

Tiktok-tilillään aiheesta keskustelun aloittanut psykiatriaan erikoistuva lääkäri Jonne Juntura kertoo, että tieto poliisin uudesta linjauksesta on kantautunut terveydenhuollon korviin rikkinäisen puhelimen tavoin. Hänen mukaansa ainakin Helsingissä erikoistuneille tieto on tullut täytenä yllätyksenä, eikä minkäänlaista virallista tiedotetta ole jaettu terveydenhuollon sisälläkään. 

 “Yhteistyö poliisin ja lääkärin toiminnassa on ehdoton pohja. Vain yhteispelillä voidaan saada potilasta hyödyttäviä tuloksia.”

Uusi linjaus on herättänyt suuren huolen akuutisti sairaista ja Juntura kokeekin, ettei hauraassa asemassa olevaa potilasryhmää ole nykyisessä tilanteessa kuultu. Mikäli poliisi olisikin oikeassa uuden tulkinnan suhteen, pitäisi Junturan mielestä lakia uudistaa.

 “Pitäisi tehdä välittömästi uusi lakimuutos, eikä jättää asiaa avoimeen tilaan. Lain pitää suojella potilasta, eikä jättää heitteille”, Juntura täsmää. 

Jonne Juntura. (Kuva: Nico Vehmas)

Poliisi haluaa yhdenmukaistaa toimintaansa

Poliisitarkastaja Konsta Arvelinin mukaan ohjaavan kirjeen tarkoitus on yhdenmukaistaa poliisilaitosten toimintaa virka-avun osalta. Lisäksi se antaa työkaluja, joiden avulla voidaan tulkita virka-apusäännöksiä.

Arvelinin mukaan tahdonvastaiseen hoitoon liittyvä ongelma on se, ettei hoitohenkilökunta voi pakottaa vastahakoista henkilöä lähtemään lääkärin arviointiin.

Hän korostaa, ettei poliisillakaan ole sellaista toimivaltaa. Näin ollen virka-apu koskee – ja on aina koskenut – ainoastaan kuljetuksen avustamista tilanteissa, joihin on liittynyt esimerkiksi väkivallan uhka. Poikkeuksen on muodostanut vain se, että henkilön toimintavapauteen puuttumiseen on löydetty muita perusteita.

Ohjaava kirje on lähetetty sosiaali- ja terveysministeriön lisäksi HUS:n ja Pohjois-Savon sairaanhoitopiirien asiantuntijoille. Lisäksi poliisilaitosten on tullut käydä virka-apuun kuuluvat toimintatavat läpi oman toimialueensa sairaanhoitopiirin kanssa. Tämä ei välttämättä ole kuitenkaan kokonaisuudessaan toteutunut, mikäli tieto on siitä huolimatta tullut yllätyksenä osalle terveydenhuollosta.

Poliisihallitus ei ole kuullut terveydenhuollon sektoria kokonaisuudessaan. Sen sijaan on kuultu kahta, Helsingin ja Uudenmaan sekä Pohjois-Savon sairaanhoitopiiriä.  Lisäksi ennen linjauksen käyttöönottoa  ”kirjeestä, sen sisältämästä tulkinnasta ja käyttöönotosta” on käyty kokous. Siihen ovat ottaneet osaa sosiaali- ja terveysministeriö, sisäministeriö, Valvira ja mainitut sairaanhoitopiirit.

Syyksi Arvelin toteaa ohjaavan kirjeen ohjaavan nimenomaan poliisien toimintaa ja virka-apua terveydenhuollon sijaan.

”Siksi on vähän erikoista, että juuri tässä asiassa olisi pitänyt varata tilaisuus kaikille tulla kuulluksi, vaikka perimmäinen haaste ei ole poliisin virka-apu vaan terveydenhuollon viranomaisen omat voimavarat tehtävien hoitamiseksi.”

Monitulkintainen mielenterveyslaki

Ennalta tiedossa olevien väkivallan uhkatilanteiden lisäksi psykoottisten ja sekavien potilaiden kanssa on aina riski tilanteen muuttumisesta hyvin nopeasti ja täysin yllättäen uhkaavaksi. Potilas on usein kotona psykoottisena ja mahdollisesti peloissaan, epäluuloisena tai hyvin kiihtyneenä sairauden oireiston vuoksi. 

“Siksihän hänestä on tehty pyyntö toimittaa hänet terveyskeskukseen lääkärin mielenterveysarvioon. Potilas ei yleensä näe mitään syytä lähteä ambulanssihenkilökunnan mukaan arvioon ja saattaa epäillä heidän motiivejaan. Tämän riskin ennakoiminen on mahdoton tehtävä”, kommentoi asiaa nimettömänä pysyvä psykiatrisen hoidon parissa työskentelevä henkilö.

Hoitamattomana psykoosi yleensä pahenee ja siitä toipuminen on entistä hitaampaa. Potilas voi myös olla vaaraksi itselleen tai muille, eikä ambulanssihenkilökunta pääse välttämättä sisään asuntoon tarkistamaan potilaan vointia ilman poliisia. 

“Kyllähän tällainen tilanne uhkaa vakavasti potilaan oikeutta saada hoitoa vaikeaan psyykkiseen sairauteen ja on mielestäni melkoisessa ristiriidassa myös mielenterveyslain kanssa.”, kertoo sama nimettömänä pysyttelevä henkilö.

Tilanne on kokonaisuudessaan laaja ja haastava, kun lakipykälä antaa mahdollisuudet moninaiseen tulkitsemiseen ja yhteistyössä toimii tämän pohjalta kaksi eri tahoa. 

Tiedotuksessa katkoksia ja puutteita? 

Sosiaalisessa mediassa on ihmetelty, miksei Jonne Junturan jakaman tiktok-videon väitteeseen uudesta laintulkinnasta löydy todisteita. Myös Juntura pohtii, miksi asia on kantautunut hänen korviinsa esimerkiksi yksityisiä Whatsapp-ryhmiä pitkin, muttei suoraan poliisilta.

Arvelin vastaa, että tämä julkinen asiakirja on jaettu sisäministeriön lisäksi sosiaali- ja terveysministeriölle.

”On siis hyvin vaikea keksiä perusteita sille, että tätä asiaa olisi haluttu pitää salassa, kun me olemme siitä nimenomaisesti kertoneet terveydenhuollon edustajille.”

Venla Välikangas, Fiia Lindfors, Mikko Pääkkölä, Hanna Aulavuori