Perjantainen aamupäivä Talin frisbeegolfpuistossa on pilvinen ja kolea. Lämpötila on pari astetta plussan puolella ja maa on loskainen ja märkä. Siitä huolimatta jo yhdentoista aikaan aamupäivällä autoja on kertynyt parkkipaikalle tusinan verran, ja ensimmäisellä avauspaikalla on lyhyt jono.
Frisbeegolf on verrattaen nuori laji, jonka suosio Suomessa on kasvanut 2000-luvun alusta voimakkaasti. Vuonna 2002 Frisbeeliiton (alk. 2013 Suomen Frisbeegolfliitto) alaisissa seuroissa oli jäseniä vain noin 100, kun kymmenen vuotta myöhemmin lukumäärä oli jo yli 1400. Sama trendi näyttää jatkuvan, sillä vuonna 2019 paukkui jo 5000 jäsenen rajapyykki.
Osa pelaajista on jo lopettamassa kierrostaan. Niin myös Kare Markkola, 46.
– Kausi on omalta osaltani vasta aluillaan. En ole viitsinyt ihan ympärivuotisesti käydä heittämässä ja lähteä lumihankeen kahlaamaan.
Markkola käy frisbeegolfradalla kuitenkin usein, nyt kun lumimäärä ei enää häiritse.
– Käyn heittämässä mahdollisimman paljon. En kuitenkaan kilpaile, vaan ihan harrastuspohjalta teen tätä.
Näennäisesti simppeliä – opettelu vie kuitenkin aikaa
Frisbeegolf noudattelee pitkälti samoja perusperiaatteita kuin golf. Välineenä kuitenkin on pallon ja mailojen sijaan frisbee eli liitokiekko. Täysimittaisella kentällä on 18 rataa, jotka tulisi selvittää mahdollisimman vähillä heitoilla. Myös frisbeegolfissa avauspaikkaa kutsutaan tiiksi. Tiiltä pyritään heittämään kiekko rataa pitkin lähemmäs koria. Seuraava heitto heitetään taas siitä, mihin kiekko pysähtyi. Rata päättyy, kun kiekko saadaan heitettyä metalliseen koriin.
Talissa heti parkkipaikan tuntumasta päästään lähtemään kolmelle kuuden radan kierrokselle, joista muodostuu täten yhteensä 18 radan kokonaisuus. Radat kulkevat osin metsässä, osin peltomaisilla aukeilla. Lisäksi parkkipaikan vieressä on harjoitusalue muun muassa puttiheittojen ja hieman pidempienkin heittojen harjoitteluun. Tasaisin väliajoin jostain kuuluu kilahdus, kun kiekko löytää tiensä koriin.
Suurta kiekkolaukkua eli “bägiä” kantava mies laskee laukun viereensä ja heittää avausheiton 12. väylälle. Hän kuitenkin heittää perään toisen kiekon. Sitten kolmannen.
– Harjoittelen tässä avausheittoja, kun väylällä on tyhjää. Jos kroppa vain kestäisi, kävisin tekemässä ihan pelkkää heittotreeniä 4-5 kertaa viikossa. Siihen vielä puttiharjoitukset päälle. Varmaan päivittäin kävisin radalla, jos mahdollista, kertoo aktiivinen frisbeegolfaaja Kalle Kärki, 52.
Frisbeegolf on kuitenkin usein armoton heittokädelle. Jatkuvat toistot rasittavat esimerkiksi olka- ja kyynärpäätä.
– Minulla on ollut kyynärpään ongelmia, ja sitä olen nyt taas kuntouttanut. Muuten paikat kyllä kestävät.
Kärki käy kisaamassa Pro Tourilla ja SM-kisoissa. Frisbeegolf ei ole Kärjelle mikään uusi trendiharrastus.
– Lajin parissa olen ollut jo vuodesta 1999.
Lajia leimaa rento tunnelma, mutta kilpaileminenkin kiinnostaa
Tavallisesta golfista poiketen frisbeegolfin pelaaminen on useimmilla radoilla täysin ilmaista. Lisäksi aloituskynnys on matalampi muun muassa hieman rennomman etiketin ja edullisempien varusteiden myötä ja oppimiskäyrä loivempi. Kun samalla pääsee vielä liikkumaan suomalaisessa luonnossa, on lajin menestysresepti valmis.
Laji vaikuttaisi olevan etenkin noin 25-55 -vuotiaiden miesten suosiossa. Yhtäkään naisheittäjää ei näy. Satunnainen lenkkeilijä ja koiranulkoiluttaja kulkee silloin tällöin kenttää halkovia teitä pitkin. Välillä kaikuvat “fore!” -huudot kiekkojen karatessa ratojen rajojen yli.
Harjoittelupaikalle puttiheittojaan treenaamaan ilmestyy myös näyttelijä Jukka Rasila, 51, joka kertoo käyvänsä aktiivisesti frisbeegolfaamassa.
– Sain kiekot jo vuonna 2010, mutta kolmisen vuotta on tullut käytyä hyvin aktiivisesti. Meillä on myös oma seura, Kulttuurillinen liitokiekko. Sen porukan kavereiden kanssa tässä ollaan nytkin lähdössä kiertämään.
Rasila on ehtinyt panostamaan lajiin ihan kunnolla, ja taskusta löytyy myös PDGA:n eli Pro Disc Golf Associationin kansainvälinen kilpailulisenssi.
– Minulla on takana viisi PDGA-kisaa ja yksi voittokin irtosi Fuengirolasta viime vuonna oman ikäluokan kilpailussa.
Tulos olikin tuolloin komea -8, kun seuraava heittäjä ylsi tulokseen -2.
– Myös SM-kisoihin olen panostanut, ja omassa ikäluokassa SM-kisoissa olin viime vuonna sijalla 15.
Hieman puolenpäivän jälkeen kentälle on tullut ensimmäinen kouluikäinen. Selässä on suuri bägi täynnä kiekkoja, kun hän suuntaa määrätietoisesti harjoittelupaikalle. Pian kiekot alkavat kilahdella koriin.
