Kontulan metroasema on otettu käyttöön vuonna 1986. (Kuva: Eren Gürler )

Itä-Helsingissä sijaitsevalla Kontulan metroasemalla on kylmän märkä tunnelma, eikä  tuulen kuljettama tihkusade auta asiaa.

Mielikuvat Kontulasta tuntuvat olevan tiukassa ihmisten mielissä, ja suoraan sanottuna metroaseman estetiikka vastaa tätä mielikuvaa, vaikka osa kuullusta näyttäytyy liioittelultakin.

Asemalla huokuu 80-luvun rakennustyyli. Harmaan kaikki sävyt värittävät yleisilmettä. Maa on tuhruisen likainen, ja toisella seinällä olevat metrokartat ovat aikaansa jäljessä tai muuten vain hyvin retrot.

Jarmo Heinonen kertoo käyttävänsä metroa joka päivä Kontulasta kaupunkiin päin matkatakseen. (Kuva: Eren Gürler )

”Valitsen metron kulkuvälineeksi, koska sillä on miellyttävämpi kulkea kuin bussilla”, kertoo Vesalasta kotoisin oleva Jarmo Heinonen.

Kontulan asemasta hän toteaa, että se ei ole viihtyisä. Kysyttäessä hienointa metroasemaa hän tulee maininneeksi Pietarin aseman, sekä vuonna 2016 käyttöönotetut länsimetron asemat.

Itseään Velloksi nimittävä mies kertoo asuvansa Kontulassa. Hän matkustaa metrolla joka päivä Itäkeskuksen lähelle töihin ja takaisin. Vello mainitsee kulkevansa mieluiten metrolla mukavuuden vuoksi.

”Kontulan asema pitäisi remontoida, koska se on jäänyt ajasta jälkeen. Kaikki lännessä sijaitsevat metroasemat ovat muutenkin kauniimpia uutukaisuudessaan.”

Myös kolmas Kontulassa kohdattu matkaaja, nimettömänä pysyvä nainen Helsingistä, kertoo käyttävänsä metroa vähintään joka toinen päivä, koska se on busseja nopeampi tapa päästä paikasta A paikkaan B. Myös hänellä on sanottavansa Kontulan aseman yleisilmeestä.

”Asema kaipaisi kaunistamista, erityisesti verrattuna lännen asemiin.”

Hän kokee metrolla matkustamisen turvalliseksi, eikä ole kohdannut vaarallisia tilanteita.

Näkemämme ja kuulemamme perusteella on tuskin edes kärjistettyä sanoa, että idässä koetaan jonkinlaista katkeruutta lännen uusia asemia kohtaan.

Lännessä jopa liian persoonattoman kliinistä

Matkalla Tapiolaan teemme nopean välipysähdyksen Koivusaaren metroasemalla. Kokemus on jollain tavalla jopa aavemainen.

Koivusaaren asema on maailman ainoa meren alla sijaitseva metroasema. Sieltä löytyvät myös Suomen pisimmät liukuportaat, kokonaisuudessaan 76,1 metriä.

Aseman korkean ja lasisen sisäänkäyntihallin vieressä sijaitseva satama-alue viestii, että  alueen asukkailla ei ole pikkurahasta puutetta.

Sisustusta ja sijaintia tarkastellessamme emme voi olla huomaamatta, kuinka vähän ihmisiä aseman ulko-ovista kulkee sisään ja ulos. Kuvatessamme aseman laituria kiinnitämme myös huomion muutamiin keskustan suunnasta saapuviin metrovaunuihin, joista ei jää yhtäkään ihmistä kyydistä pois laiturille.

Tämä on melko tavatonta millään asemalla, vaikka taidammekin olla päivän hiljaisimpaan hetkeen paikalla.

Helsingin metron matkustajaliikenne alkoi 1982 välillä Itäkeskus – Hakaniemi. (Kuva: Eren Gürler)
Koivusaaren metroasemasta on tullut ennusteiden mukaisesti Helsingin metroliikenteen hiljaisin asema, jota käyttää päivittäin keskimäärin yli 4000 matkustajaa.

Tapiolan aseman muuttuneet kulkuyhteydet aiheuttavat närää

Kontulasta noin 24:n kilometrin päässä länsi-Helsingin Tapiolassa ei myöskään voisi olla erilaisempi tunnelma.

Jo asemalle saapuessa valkoisen taideseinän pinnassa on kaikki sateenkaaren värit, kuin kädellä perässä vedettynä. Laiturien toisesta päästä voi saada ”tihutyön” tekijän verekseltään kiinni; valkoinen Emma-veistospatsas seisoo asemalla, seinillä nähdyt värit kämmenessään.

Tapiolan aseman Emma jättää jäljen -taideteoksen on suunnitellut taiteilija Kim Simonsson. (Kuva: Eren Gürler)

Metrot kulkevat tiuhaan tahtiin molemmilta laitureilta, ja vuonna 2017 käyttöönotetun aseman valaistus on kiinni nykyajassa; laiturin katossa 108 valaisinkupua valaisevat tätä kliinisen puhdasta ja uutta laiturialuetta.

Aseman estetiikka itsessään ei saa minkäänlaisia moitteita. Sen sijaan muuttuneet järjestelyt metroasemalle päästäkseen aiheuttavat espoolaisissa lievää mielipahaa. Voisi sanoa, että espoolaisilla on asiat melko hyvin, jos tämä on suurin ongelma asemalla.

Jokaisen sopisi matkata edes kerran idän metroasemille katsomaan 80-luvulla rakennettujen asemien yleiskuntoa.

Voisi kuvitella, että tämäntyyppinen panostaminen asemiin on hyvästä, vaikka monelle meistä asemat toimivatkin vain paikkana, josta edetään tiettyyn määränpäähän.

Kuinka moni meistä loppupeleissä tulee huomioineeksi asemien valaistusta, taiteita tai yleistä puhtautta?

Tarvitseeko myös asemista tehdä omanlaisiaan taideteoksia, jos ihmiset vain läpikulkevat asemat tietyllä autopilotilla päivästä toiseen?

Länsimetro oli odotettu ja kaivattu lisä Helsingin liikenteeseen, ja asemat saivat aikaansa vastaavan ilmeen. Jokaisella Länsimetron asemalla on oma teemansa, oma persoonansa.

Kontula kuitenkin saa vielä odottaa omaa päivitystään 2000-luvulle, on se oikein tai ei.